Elokuvassa isä pyytää tyttäreltään anteeksi vuosikymmeniä jatkunutta hölmöilyään. Hän oli aliarvioinut lastaan pahoin: nähnyt tässä edelleen pikkutyttönsä, ja siksi epäillyt. Tytär hyväksyy anteeksipyynnön ja suutelee isää punertavalle, vanhalle poskelle.

Sinulla oli koko pää punainen, koska et ollut juonut pariin päivään. Minusta tuntui niin hyvältä, että halusin suukottaa sinua poskelle. Ihan vain siksi, että olit siinä ja pidit minua sylissä.

Ja sinä kysyit aina yhtä hölmistyneenä, että millä olit ansainnut tuon.

Niinä iltoina sinä et tanssittanut minua ympäri olohuonetta poski poskea vasten ja vastannut äidin ihmettelyyn, että älä häiritse, me tunteillaan. Olit niinä iltoina jotain paljon turvallisempaa.

Ei tarvitse pyytää anteeksi, isä. Olet vain siinä, se riittää.