”Pieniä magneetteja, joissa on sanoja”
”Sanat ovat sensuelleja, suloisia ja hauskoja. Niillä helposti jättää pieniä hellyydenosoituksia ja tehdä jääkaapistasi jatkuvasti muuttuvan rakkauskirjeen.”
Niin. Tai sitten vain istua liian ison, liian myöhään nautitun kahvikupin kanssa jääkaapin edessä, kylmällä lattialla. Ja pohtia sitä, kuinka ihanaa olisikaan antaa kaiken sen vaaleanpunaisen vaan tursuta ulos..
Ja kahvissakin on kanelia. Kai siinä pehmenee kovempikin pää.
olet kaunis
törkeän todellinen
katse
tuoksu
iho
olen aivan heikko
kiinni
purista
ja on lupa vavista.
jää silloin
sen jälkeen
lakana läähättää
alla miehen
lämmin nainen
hurjalla päällä
pyhä
pehmeä
hehkuva minuutti
ikuinen kosketus.
pakko tanssia
puhdas toive
katso minua
ota yö
sulata kuu
me
kuin hidasta liimaa
hukun
olet pulssini
minä sinun
piste ikävälle
nyt
olet kaikki
ainoastaan sinä
kuin vakaa uni
suunta
syli.
Niin
minne jäävät
tuollaiset sanat ,
katujen kiireisiin, hellan ääreen, olisinpa sanonut ne aikanani
Öisin niitä miettien uskaltamatta sanoa-enää. Paljon ne olisivat pelastaneet , eläviä vuosia elämäääni. Nyt jatkan purjehtimistani purjeet alhaalla tummilla vesillä sydämen välissä riipiessä sisintäni. miten voisin avata sieluni puhkaista möykkyni. ei elämän pitänyt olla tällaista ei .
Rakkautta hellyyyttä haluisin sen tarjota – miksi jättää se sisälleni paketoituna möykyksi pelkään sen joskus räjähtävän, miten voisin kuoria sen lehti lehdeltä ja päästää vihertämään…