Selvästi hyvä

On sellainen hassunhauska sanonta tilanteisiin, joissa joku kysyy alkoholinkäyttösi ongelmallisuudesta: ”Ei minulla mitään ongelmaa ole: hyvin tuo on aina maistunut!” 

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että minulle tuo ongelma on päässyt syntymään. Viinanpiru ei nimittäin mene alas, ei sitten millään. Harmillista.

Miten tässä nyt pääsikin käymään näin? Kuinka ajauduin tilanteeseen, jossa hairahduin ajattelemaan, että haluaisinkin täyttää viikonloppuiltani jollain muulla kuin tavoitteellisella päihtymisellä? Että kyseenalaistin aiemmin niin säännöllisesti toistamani kännin motiivit? Miksi ihmeessä hylkäsin ajatteluni ja aistitoimintojeni turruttamisen? Kuinka saatoin luulla, että haluaisin herätä lauantai- ja sunnuntaiaamuihin virkeänä ja vailla minkäänlaisia omantunnontuskia? 

Läheisilleni tämä on raskasta. He ovat minusta hyvin huolissaan.

Joskus tuntuu, etten edes itse huomaa tilanteeni vakavuutta. 

 

Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *