Muutosta
Aloitin painonpudotuksen vuosi sitten, koska päätin voida paremmin. En halunnut, että kiloja tulee koko ajan lisää, hitaasti mutta varmasti. Polvi oli alkanut reistailla ja tiesin, että lääkäri neuvoisi ensimmäisenä pudottaman painoa. Päätin siis tehdä sen ensin itse omatoimisesti, ja vaivan jatkuessa sitten vasta mennä lääkäriin.
Laihtuminen oli ja on ihanaa. Mutta se on myös muuttanut minua paljon enemmän kuin olisin kuvitellut. Siis henkisesti, toki myös fyysinen muutos on ollut aika suuri.
Mitä pidemmälle olen päässyt, sitä tärkeämmäksi minulle on tullut se, miltä näytän. Haluan näyttää hyvälle, se on tällä hetkellä suurin syy painon hallintaani ja pudotukseeni. Tuntuu hyvältä olla ylpeä itsestään. Tai noh, tyytyväinen siihen, miltä näyttää.
Myös käyttäytymiseni on muuttunut. Olen vasta nyt tajunnut, että ”osa minua”, osa mielipiteitäni ja arvostuksiani on ollut täysin painostani riippuvaisia. Olen koko aikuisikäni ajatellut, että ravintolassa tanssiminen on typerää. Korkokengät ovat turhia ja epäkäytännöllisiä. Pitkät hiukset tekevät minusta naisellisen. Kukaan ei oikeasti kiinnitä painooni mitään huomiota, koska olen muuten niin mukava tyyppi.
Ja nyt olen huomannut, että moni noista asioista ei ole pitänyt ollenkaan paikkaansa, olen ajatellut niin, koska olen ollut lihava. Tanssiminen on kivaa, en ole siinä kovin hyvä, mutta koska en enää mieti, miten hölmöltä näytän, tanssin silti. Korkokengät ovat parhaimmillaan oikein mukavat jalassa, ja niissä tulee kaunis olo. Tukkani on nyt aika lyhyt, mutta silti tunnen itseni oikein naiselliseksi. Toki haluaisin edelleenkin ajatella, että ihmisen paino on täysin toissijainen seikka sen rinnalla, millainen hän on ihmisenä, mutta näin ei ole. Päätelmääni on kaksi syytä:
- Olen huomannut, että oma suhtautumiseni ylipainoisiin ihmisiin on muuttunut. Ajattelen, että tekisit sinäkin asialle jotain, ei se mahdotonta ole. Myönnän tämän ja häpeänkin sitä vähän.
- Miehet kiinnittävät minuun todella paljon enemmän huomiota kuin ennen. Se on kummallista. Ihan sama olenko hyvä tyyppi vai en, mutta kun en hylly ja vaapu, niin minulle tullaan juttelemaan kapakassa tai työpaikalla selvästi vuoden takaista enemmän. Miten paljon tästä johtuu suoraan painosta ja välillisesti paremmasta itsetunnosta, onkin toinen juttu. Vähän varmaan kumpaakin.