Otsikko on sikäli harhaan johtava, että kysessä onkin oikeastaan vanha laji, lapsuudesta tuttu. Koulun liikuntatuntien inhokki-listan top3:een menee monella varmaan hiihto, suunnistus ja telinevoimistelu. Hiihtämistä kokeilin kouluvuosien jälkeen ekan kerran viime talvena ja eilen sitten urkenin kokeilemaan myös suunnistusta. Vetä sateli ja metsä oli märkä, mutta ajattelin, että jos siirrän menoani sään vuoks, niin sitten ei tule ensi viikollakaan mentyä.

Ja hyvä oli, että läksin.

Sain ensikertalaisena opastusta mahtavan hyvin, leimauslaitteisto oli 17 vuodessa hieman kehittynyt mutta sitä oli helppo käyttää, reitti oli sopiva… Tuttua juttua kouluvuosilta sen sijaan olivat litisevän märät lenkkarit ja sukat. 😉  Mutta fiilis oli niin eri maailmasta! Lyöttäydyimme toisen ensikertalaisen kanssa yksiin ja kiersimme porukalla radan. Välillä juosta hilputtelimme, suurimmaksi osaksi kävelimme. Löysimme kaikki rastit ja aikaa meni ihan reippaasti. Uskoisin meneväni toistekin, sen verran sankariksi tunsin itseni. (Tuo telinevoimistelu saa kyllä jäädä muistojen hämärään, sitä en kokeile enää.)