Pääsen tänään jumppaan. Päivä on muuten ollut tyypillinen maanantai: väsyttää ja pieniä vastoinkäymisiä sekä arjen möykkyjä. Olen silti tyytyväinen, en sortunut sen paremmin isoihin kuin pieniinkään herkkuihin työpäivän aikana. (Ja olen siis töissä paikassa, jossa herkkuja riittää.)

Olisi toki helppoa tehdä kuten ennen:

Ahaa, auton remppa ei mennytkään suunnitelmien mukaan. = Pullaa teen kanssa.

Ai kauhea, kun mua väsyttää. = Pieni suklaapatukka ennen jumpaa, että verensokerit nousee ja jaksaa hyllyä musiikin tahdissa.

Mutta ei. Makeutin teen makeutusaineella, pullaa toki ihailin vitriinissään. Lounaaksi söin omenan, äsken välipalaksi toisen. Sitten jumppaan tunnin ja menen kotiin syömään lautasellisen maailman parasta lasagnea. 🙂

Mutta on mun rehellisenä ihmisenä myönnettävä, että tänään on ollut nälkä. Oikea ja kuviteltu.

Mielikuvissani laihduttaminen on aina tuntunut vaikealta. En ole tajunnut, miten joku on voinut laihduttaa vaikkapa 20 kiloa, ennen ja jälkeen kuvat ovat tuntuneet jotenkin käsittämättömiltä. En koskaan ajatellut, että kykenisin sellaiseen nälkään. Lisäksi olen arvostanut herkuttelua enmmän.

Painoa minulla on ollut reippaasti liikaa koko aikuisikäni, sellaiset 20 kiloa. Olen syönyt liikaa, paitsi herkkuja niin ihan tavallista kotiruokaa. Säännöllistä liikuntaa en ole harrastanut lukion jälkeen. 

En itsekään oikein tiedä, miksi päätin muuttaa elintapojani juuri  nyt. Laihduin kuutisen vuotta sitten 8 kiloa imettäessäni esikoistani, mutta tänä talvena tajusin kilojen tulleen pikkuhiljaa takaisin. Polvessani tuntuu joskus kipua ja suku on keinoniveliä pullollaan. Ja diabetestä, verenpainetta ja kolesterolia. Olen minä nämä faktat tiennyt aina. Miksi siis nyt? En todellakaan tiedä. 

Kai minä vaan päätin, että kyllä minäkin siihen pystyn. Muistutin itseäni siitä, että olen lopettanut tupakan polttamisen, kynsien pureskelun ja synnyttänyt. Kaikki sellaisia asioita, joihin en tiennyt kykeneväni ennen kuin kykenin. Tuttavapiirissä on kaksi ihmistä, jotka ovat laihduttaneet huomattavasti. Toisella paino on pysynyt toivotuissa lukemissa, toisella osa on tullut takaisin. Ennen ja jälkeen -kuvat ovatkin siis eläviä ihmisiä, minun tuntemiani henkilöitä eivätkä mitään laihdutusvalmistemainosten hahmoja. Tämä on varmasti vaikuttanut eniten.

Olen nyt koittanut syödä terveellisemmin kolmen viikon ajan. Paino tippuu kilon viikossa. Onneksi. Vaikka en suoranaisesti pidäkään itseäni nälässä, niin motivaation kannalta on hyvä, että saan tuloksia. Voin laskea, että tällä tahdilla olen tavoitteessani varmaan joskus toukokuussa, ehkä aikaisemminkin. Sellainen motivoi.

Syön vähemmän, yritän liikuua kaksi kertaa viikossa ja haen mielihyvää (mielihuvia) muista asioista. Ennen palkitsin ja lohdutin itseäni herkuilla. 

Kirjoitan joskus toiste noista uusista ”palkkioistani” lisää,  ja jos joku tätä lukeva on samassa veneessä, niin vinkkejä saa antaa… 🙂