En keksinyt mitään uutta uuden vuoden lupausta. Sen sijaan tajusin, että se edellinen oli oikein hyvä lupaus. Joten tein sen uudelleen. Nyt hieman konkreettisemmin, koska tiedän jo aineenvaihdunnastani ja painoni käyttäytymisestä enemmän kuin vuosi sitten. Oikeastaan lupaukseni on kaksiosainen.

Osa 1. Lupaan viedä töihin omat eväät joka päivä tammi-helmikuun ajan. (Työpaikan notkuva lounaspöytä jääköön taas muille.) Juuri siis lounaaksi pistelin Elovena Hetki -puuroa.

Osa 2. Lupaan, että herkuttelen vain kerran viikossa.

Pystyin tähän vuosi sitten, pystyn nytkin.

Uuden vuoden lupaukseni alkaa olla jo aika lailla vanhan vuoden lupaus. Tänä aamuna vaaka näytti 11,6 kg vähemmän kuin vuoden alussa. Toisaalta olen tyytyväinen ja toisaalta en. Tai oikeammin, olen tyytyväinen vaikken olekaan tavoitteessani.

Paljon on muuttunut.

Juoksemisesta on tullut minulle tärkeä harrastus. 3 kertaa viikossa, vähempi tuntuu vähältä.

Vaatekokoni on muuttunut. XXL on vaihtunut M(L) tai 46/48 on muuttunut 42/44 kokoon.

Voin ostaa itselleni housut sen mukaan, mitkä näyttävät kivoimmilta entisen ”mitkä  mahtuvat” sijaan. (Tämä on oikeasti kaikessa turhuudessaan ihan mahtavaa!)

Selkäkipuni ovat hävinneet, päänsäryt vähentyneet. Tässä on varmasti auttanut liikunan lisäksi purukiskot, joita pidän öisin. Mutta kuitenkin.

Kaikki ei ole muuttunut.

Vatsavaivani palasivat oltuaan puolisen vuotta poissa. Olenkin nyt kääntynyt lääkärin puoleen, helicobakteerti, keliakiat, laktoosi-intoleranssit… Katsotaan mitä tuleman pitää.

Voisin syödä kakkuja ja leivoksia edelleenkin miten paljon vaan. Herkkuja tekee mieli kovasti, ainakin näin pimeän aikaan.

Mitähän seuraavaksi? Vielä olisi muutama viikko aikaa miettiä uutta uuden vuoden lupausta?