Miltä nyt tuntuu?

Me saimme tiedon lapsestamme kun koko tuttu maailma alkoi hajota ympäriltä. Ensimmäiset viikot menivät järjestelyyn ja organisoimiseen. Lapsen kuvaa ihasteltiin aina kun ehdittiin, mutta suurin osa energiasta meni yhteiskunnallisen kehityksen mukana pysymiseen ja oikeiden ratkaisujen nopeaan arvioimiseen. Hakumatka oli täynnä epävarmuutta ja vauhdikkaita käänteitä. Tärkein kuitenkin tapahtui.

Nyt olo on rauhallinen. Meillä on lapsi. Persoonallinen, taitava, ihana lapsi.

Miltä se sitten tuntui.

Luonnolliselta. Normaalilta. Hauskalta. Helpolta. Mukavalta. Kivalta. Omalta. Ei miltään mitä odotin 😀