Näin tässä kävi
Minulla ei ollut lastani kohtaan suurempia odotuksia. Ei sukupuolen suhteen, ei ulkonäön tai persoonallisuuden. Ei ihannekuvaa lapsiperheen arjesta tai tulevaisuudestamme. Jotain toiveita toki. Lapsi osoittautui ihanammaksi kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa.
Itseni suhteen minulla oli vaikka mitä odotuksia. Reaktiosta lapsitietoon, ensitapaamiseen, kiukkukohtauksiin tai itkuun. Tähän mennessä mitkään näistä odotuksista eivät ole toteutuneet.
Nyt kun yhdessä on eletty jo hetken aikaa, olen alkanut selailla ensi hetkien valokuvia läpi, lukenut viestejä sukulaisille ja muistellut miltä ensimmäiset päivät ja tunnit tuntuivat. Itku meinaa tulla monta kertaa päivässä. On kuin tarkastelisin meidän elämäämme ulkopuolelta.
Kesäpäivät täyttää kiitollisuus ja uuden ihastelu. Maailma on lapsen silmin niin valtavan jännittävä ja kiinnostava.
Aiotko kertoa vielä tarkemmin lapsesta? Ikää, sukupuolta, mistä maasta haitte? <3 Niin kiva olisi kuulla teistä lisää!
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en kerro mitään tarkempia tietoja. Rakastan kyllä itse adoptioblogeja joissa rohkeat kirjoittajat esiintyvät omilla nimillään ja kasvoillaan. Ja lapsi on niin syötävän suloinen että voisin täyttää monta postausta vain hänen kuvillaan. Nyt kuitenkin koitan malttaa mieleni ja kirjoittelen vain näitä tylsempiä pohdintoja 😀