Kaikista eniten inhoan tässä odotuksessa lomia. Normaalina arkipäivänä ainakin 8 tuntia päivästä voi käyttää johonkin hyödylliseen. Johonkin muuhun kuin odottamiseen. Lomapäivinä ei oikein voi paeta mitenkään eikä mihinkään.

Ulkomaanlomat tuntuvat typerältä rahantuhlaamiselta. Jos puhelu tulee, on kaukana kotoa ja pitää olla valmiina palaamaan, ostamaan lentolippuja, keräämään virastoista papereita, maalaamaan lapsen huonetta.

Kotimaan lomat eivät tunnu miltään. Mikä niissä oikein on lomaa? Odotuksesta saa vapaapäivän vain lauantaina ja sunnuntaina. Lomapäivät olisi parempi säästää siihen kun lapsi tulee. Mutta siihen voi olla vielä vuosia. Eivätkä lomat niin kauas säästy. Toisaalta lähtö voi tulla vaikka ensi kuussa. Ja minä käytin tärkeitä yhdessäolopäiviä sohvalla makaamiseen.

Tämän vuoksi ehkä kesälomasuunnitelmat tuntuvat entistä epämiellyttävämmiltä. Kesäloman viettäminen tarkoittaa, että lasta ei ole vielä tullut. Lomamatkan varaaminen voi tarkoittaa turhaa rahanmenoa jos joudummekin perumaan reissun.

Toisaalta nyt olisi kuitenkin vielä mahtava tilaisuus varata ehkä viimeinen kahdenkeskinen pikkuloma vähään aikaan. Hmm.