Rakkautta koronan aikaan

Eräänä iltapäivänä se sitten tuli. Se puhelinnumero puhelimen näytölle. Ihan tavallisena päivänä, kesken ihan tavallisia askareita.

En tietenkään ajatellut että tämä olisi SE puhelu. En mitenkään uskaltanut.

En uskaltanut vielä silloinkaan kun puhelinlinjoja pitkin tuli onnittelut. Enkä ihan vielä kun soittelin perhettä ja ystäviä läpi.

Uskallanko vieläkään.

Meillä on nyt lapsi.

Lapsitiedon jälkeen ei enää ollut vapaa-aikaa. Kaikki piti yhtäkkiä laittaa hetkessä järjestykseen. Koti siivota ja kalustaa lapsiperheen kodiksi. Tilata lentoliput, järjestää majoitus, hoitaa töihin sijaiset ja perehdyttää heidät. Neuvotella esimiehen kanssa lomapäivät, vanhempainvapaat, googlata mitä meidän lapsemme ikään kuuluu. Ja joka kolmas minuutti katsoa lapsen kuvaa puhelimen ruudulta. Opetella tuntemaan piirteet ja ilmeet. Puhelimesta ei päässyt sittenkään eroon.