Totta vai tarua
En vieläkään voi oikein uskoa tätä kaikkea todeksi. Että juuri me saimme tämän lapsen ja tällaisena vuonna. Että juuri me saamme viettää tätä kesää yhdessä tämän pienen ihmisen kanssa. Että hän on niin täydellinen ja niin meille sopiva.
Hiljalleen uskallan hengittää syvään, hitaasti alan luottamaan siihen että tämä tosiaan on totta. Tämä on meidän elämäämme.
Usein on viime aikoina tuntunut kuin seuraisin elämääni ulkopuolelta, ihmetellen ja tarkkaillen. Yhdessäolo tuntuu kovin luonnolliselta, mutta sitä on vain niin vaikea käsittää. Itkut ja temppuillut ja raivostumiset on helppo hyväksyä osaksi omaa elämää, mutta tämä kaiken aikaa läsnäoleva onni. Miten siihen voi tottua. Miten luottaa sen olevan todellista.
Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Ihana kuulla, että arki on tuntunut hyvälle! ♥️
Aivan ihanalta! Toivon kovasti että muutkin odottajat pääsevät pian viettämään tätä aikaa elämässään. Uskon, että neuvonta ja monen vuoden valmistautuminen ovat auttaneet tässä lapsiperhearkeen sopeutumisessa. Niin monet erimielisyydet kasvatuksesta on ehditty käydä puolison kanssa läpi ja prioriteetteja on järjestelty jo ennalta paljon uudelleen.