Hiton helle
Venlafaxin alkoi melkein heti vaikuttamaan piristävällä tavalla. En kokenut oloani niin uupuneeksi, päiväunet olivat lyhyempiä, jaksoin jopa imuroida ja pestä vessan.. Ja niitä ei oo tapahtunu herraties koska, mun toimesta siis. Ja sitte tuli tuo helle…. Paska helle. Mitä ennen rakastin yli kaiken.
Taas oli voimat loppu, veto pois, aivot jumitti.. Kotona lämpötila kohosi yli 26 °C. Nukuin pyyhkeeseen käärityn kylmakallen kanssa. Heräilin jatkuvasti. *ttu mitä tuskaa. Lopulta muutin alakerran sohvalle nukkumaan. Alakerrassa lämpötila pysyi onneksi ja toistaiseksi vielä ihan siedettävänä. Nukuin koko yön heräämättä. Aamulla heräsin huomatakseni, että kaksi karvapalloa oli vieressä tuhisemassa. Mamman poikia.
Viime kesä oli kamala. Meidän kämppä oli ihan pätsi eikä mikään auttanut. Ikkunoitakaan ei saa yöksi auki, koska meillä ei ole tuuletusikkunoita. Talon rakennusvaiheessa siinä oli ilmalämpöpumppu, mutta jostain syystä se on otettu pois talon valmistuttua. Voi minkä ihanan viilennyksen siitä olisikaan saanut. Nyt mua hirvittää, että jos tästä kesästä tulee samanlainen. Viime kesänä jouduin olemaan pois töistä muutaman viikon pahan fatiikin takia. Todennäköisesti olisi pitänyt olla enemmänkin, mutta sinnittelin. Sinnittelin väkisin. Kun musta edelleen tuntuu niin tyhmältä olla pois väsymyksen / uupumuksen takia. En vaan pysty sisäistämään sitä osaksi sairautta. Tuntuu, ettö lintsaan töistä, huono omatunto. Vaikka Multasen papereissakin luki, että paikoin mun työkyky on alentunut ja tarvetta on sairauslomalle.
Mutta nyt on ihanat sateiset ja viileämmät kelit! Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin. Ennen suorastaan rakastin hellettä ja mitä kuumempi, sen parempi. Se on nyt mennyttä elämää. Samoin kesälomat etelä-Euroopassa. Se harmittaa.Ja toivottavasti kämppäkin tässä vähän viilenisi. Viime yön nukuin sängyssäni, koska kaksi päivää jaksoin touhuta ja eilen illalla sippasin ihan totaalisesti. Menin sänkyyn hetkeksi ilman, että olisin tehnyt kaikkia eläimiin liittyviä ilta-askareita, mutta en päässyt enää sängystä. En vaan päässyt. Jalat ei totelleet. Aivot halusi vaan nukkua. Onneksi mun ihana mies hoiti ilta-askareet.
Elämässä on tulossa pian muutoksia, stressaavia muutoksia. Miten välttää kyseinen stressi? Meillä on siis talo menossa myyntiin, ehkä jo kesäkuussa, mutta en jaksa uskoa, että kauppoja syntyy kovin nopeasti. Lisäksi pitäisi löytää uusi koti, mutta vanha tulisi myydä ensin. Ja sitten minne sitä haluaa muuttaa? Mun työpaikka on muuttamassa syksyllä enkä halua, että mulle koituu kovin kohtuuton työmatka. Julkisia en suostu pöpöriskin (ja hitauden) takia käyttämään. Teen onneksi etätöitä kolmena päivänä viikossa, joten konttorille olisi päästävä suht helposti vain kahtena päivänä viikossa. Viime viikolla olin Neuroliiton risteilyllä ja siellä kuulin, että mun olisi mahdollisuus hakea vammaispalveluilta kuljetuspalvelua, jolla pääsisin kulkemaan töihin. Tämä oli mulle ihan uutta tietoa, johon mun täytyy perehtyä hieman tarkemmin.
Vielä vähän lääkityksestä. Olen nyt kahden viikon ajan ajanut alas Ecsitalopramia ja Noritrenia ja syönyt Venlafaxinia siinä rinnalla pienempänä annoksena. Eilen illalla jätin Noritrenin ottamatta. siinä päättyi kahden vuoden yhteiselo sen lääkkeen kanssa. Ainakin toistaiseksi. Aamulla jätin puolestaan Escitalopramin ottamatta, reilu vuosi kerkesi sitä historiaa kertymään. Nostin Venlafaxinin tänään täyteen, lääkärin määräämään annosmäärään. Jännää, katsotaan mitä tästä nyt seuraa?
Viikonloppu kolkuttelee, joten kivaa viikonloppua!
