Olen ollut jo pitkään väsynyt. Erittäin väsynyt. Uupunut. Mieheni sanoi jo aiemmin, että pitäisikö mun hakea sairauslomaa ja lepäillä. Mulla ei vaa pää anna periksi, että väsymykseen voisi hakea sairauslomaa. Se vaan tuntuu niin tyhmältä mennä lääkäriin ja sanoa; ”kun mua nyt vähän väsyttää”. Depressiohoitajani sanoi, että mun olisi hyväksyttävä, että fatiikki kuuluu sairauteeni ja joskus on vaan otettava breikkejä eikä sinnitellä väkisin. Väkisin sinnittely vaan pahentaa tilannetta.

Töissä sanottiin, että itsenäisyyspäivänä saa tehdä ylitöitä etänä ja koska tuolloin maksetaan triplapalkka, aloin vakavasti harkitsemaan ylitöitä, väsymyksestä huolimatta. Vaikka vaihtoehtona olisi ollut yksi ylimääräinen vapaa.

Mutta vielä mitä. Tiistaina joogaan mennessäni ajattelin, että hieman sattuu selkään, mutta asiaa enempää miettimättä menin tunnille. Tunnin lopussa selkä olikin niin kipeä, että hyvä kun sain kamat kerättyä ja kiiruhdin autoon itkemään kivusta. Jopa hengittäminen sattui. Hetken keräilin itseäni ennen ajamaa  lähtemistä, mutta kyllähänse kotimatka oli yhtä itkua. Kotipihassa en pystynyt autoa edes peruuttamaan omalle paikalleen vaan jätin sen miten sattuu. 

Onneksi työterveydestä löytyi vielä ilta-aikoja, niin ei tarvinut lähteä jonottamaan päivystykseen. Lääkäri olisi heti määrännyt relaksanttia, mutta muun lääkityksen takia en niitä saa syödä. Onneksi kuitenkin löytyi jokin pitkävaikutteinen kipulääke ja kipu alkoi helpottamaan parissa päivässä. Noidannuoli vai mikä lie…

Ajattelin vain, että kroppa taisi olla sitä mieltä, että nyt on pakko pitää breikki eikä edes harkitakaan ylitöitä. Tulipahan nukuttua pari päivää ja voin kertoa, että kyllä tuli tarpeeseen. Tulis kyllä edelleen tarpeeseen. Tänään otin 6 minuutin unet aamupäivän aikana, kun ei vaan saanut töitä tehtyä. Eipä tuo juuri mitään auttanut, tekisi mieli nukkua viikko. Ehkä toinenkin. Aivan jäätävä väsymys…. Ja mua ketuttaa olla koko ajan väsynyt.

Onneksi selkäkipu hellitti viikonlopuksi. Oltiin nimittäin kaveripariskunnan kanssa Riikassa. Pieni irtiotto arjesta ja visiitti joulutorille. ❤

Riika on kiva kaupunki. Olen käynyt siellä useamman kerran.  Edelleen edullinen Suomeen verrattuna, hyvää ruokaa ja juomaa. Ja ihania käsitöitä.  Tuli ostettua itselle parit villasukat, patalappuja, keittiöpyyhkeitä yms.  Ja Riian vanhan kaupunkin New Yorker on kyllä petollinen vaatekauppa. Vaikka en muualta New Yorkereista löytäisi mitään vaatteita itselleni, niin sieltä kyllä tarttuu mukaan aina ja vaikka mitä. Kuten tälläkin kerralla. Oli hieman matkalaukkuun tunkeminen viimeisenä päivänä, että sai kaikki ostokset mahtumaan.

Reissussa on kiva käydä, mutta aina on kyllä kiva palata kotiin. Kolme karvapyllyä aina vastassa, enemmän tai vähemmän ikävissään. Ja sairauden alun shokin jälkeen ”en voi matkustaa enää koskaan”, olen onnistunut todistamaan itselleni, että olin kerrankin väärässä. Mutta pysyttelen kuitenkin Euroopan kamaralla, että jos vaikka jotain sattuu… Voisi ehkä uskaltaa katsetta kohdistella mahdolliseen seuraavaan matkaan…

Itse täällä jo into piukeana joulufiilistelen ja odotan lumentuloa… Saanen kyllä odotella ensi vuoteen saakka, luulisin.
Mutta ihanaa joulun odotusta kaikille!