Stressitön elämä?
Eilen kävin rangan magneetissa. Ennen on kuvattu pelkästään päätä, niin olihan se vähän ahdistavaa mennä sinne putkeen kokonaan. Perjantaina on sitten aika polille, eli varmaan päätetään millä lääkityksellä lähden liikkeelle. Ilmeisesti Kelalta pitää hakea ensin jotain erityiskorvattavaa lupaa
lääkkeille.
Positiivista on, että huomaan jalkojeni puutumisen loppuneen. Tai ainakin jalat tuntuvat normaaleilta ja lakanat jalkojen alla tuntuvat normaaleilta. Kortisoni auttaa? Vai olenko jo tottunut tähän puutumiseen? En. Pyysin miestäni koskemaan minua eri puolille kehoa ja alakroppa tuntuu normaalilta, mutta yläkroppa edelleen puutunut. Kädet todella kipeät, samoin kieli. Saamani Lyrica on sentään hieman auttanut kipuihin. Lisäksi iltaisin aiemmin ottamani Triptyl vaihdettiin Noritreniin, koska Triptyl teki minusta ihan zombien. Ajatus ei kulkenut, väsytti niin tolkuttomasti, ettei siinä ollut mitään järkeä.
Eilen kävin myös pomoni kanssa keskustelua sairastelustani. Kerroin, että nyt epäillään neurologista sairautta ja neuropaattisia kipuja on, mutta en halua olla sairaslomalla, koska olen koejalla ja saan kenkää mikäli olen pois. Pomoni sanoi, ettei se nyt ihan noinkaan mene. Että eri asia on, jollen enää kykene tekemään työtäni. Ja kyllähän minä nyt kykenen, mikäli vain oppisin ja sisäistäisin kaikki uudet asiat. No, aika näyttää miten työni kanssa käy, vajaa viisi kuukautta vielä koeaikaa jäljellä.
Kyllähän tämä stressaa, vaikka en saisi enää stressata mistään vaan elää päivä kerrallaan. Pahentaa vaan kuulemma tautia tuo stressaaminen. Tuossa onkin mulle iso pala purtavaksi, että miten lopetan stressaamisen. Olen koko elämäni ollu yks stressipallo ja olen kaikki tulevat tapahtumat elänyt ja murehtinut etukäteen. Monta kertaa. Mikäli luet tätä ja tulee mieleen vinkkejä stressittömyyteen, niin kaikki vinkit otetaan vastaan. 🙂