Hävettää myöntää, mutta valitsen kirjoja kirjastosta usein vain kannen perusteella. Kävelen pitkin kirjaston käytäviä pää kallellaan, niin kauan, että niskani ovat jumissa ja päädyn nappaamaan hyllystä jonkun kirjan intuitiolla, eli savolaisittain perstuntumalla. Tekniikka toimii.

Toki välillä menen kirjastoon etsimään jotain tiettyä. Silloin syöksyn kirjaston tietokoneelle tarkistamaan kirjan hyllypaikan ja hädissäni kipitän pitkin hyllyvälejä, sillä minä hetkenä hyvänsä joku kaltaiseni voi napata etsimäni kirjan nenäni edestä.

Olin jo pidempään halunnut lukea Emilia Vuorisalmen kirjoittaman Sekasin lovesta -kirjan. Yhtenä torstaina se vain osui käteeni.

(Huomaa kirjanmerkkinä toimiva koirankarva ja syyllinen taustalla).

Vuorisalmi kirjoittaa ihanan kepeästi ja virkkeiden väliin oli jätetty tilaa hengittää. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin liian pieni fontti ja ahtaat rivivälit. (Hmm, valitan fonttikoon pienuudesta, taidan olla tulossa vanhaksi).

Pidän tietokirjoista, mutta jos niitä lukiessani tunnen olevani kemian tunnilla haluan alkaa lintsaamaan. Minulle riittää, että asiat kerrotaan yksinkertaisesti ja pääpiirteittäin, kuten Vuorisalmi oli tehnytkin.

Kirjan luettuani ymmärrän rakkauden alkuhuumassa sekoilevia ystäviäni paremmin. Hormonit heittävät aikamoisia voltteja, joten ei ihmekään, että saatamme tehdä hullujakin asioita.

Yllätyin myös siitä kuinka suuren stressin rakastumisen alkuhuuma aiheuttaa.

Kirja paljastaa, onko seksi koskaan vain seksiä, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus ja kuinka selvitä sydänsuruista.

Lämmin lukusuositus… kaikille.

Translation: Love is all around us.