Tällä viikolla vaaka näyttää 68,6 kg eli painoa on lähtenyt 38 kg. Tavoitteeni on 62-65 kg, joten vajaa neljä kiloa, niin olen jo alkuperäisessä tavoitteessa. Olen nyt todennut, että paino saa vähän senkin alle laskea, jotta sitten siinä on varaa vaikka vähän noustakin, kun alkaa tasapainotteluvaihe. Jonkin verran senttejäkin on sulanut, sen huomaa etenkin siitä, että vielä jokin aika sitten hyvin istuneet housut alkavat olla liian löysiä. Osan housujen käyttöikää voi lisätä vöillä, mutta osa on niin rumasti roikkuvia, että ne on syytä laittaa kirppiskasaan.

Tällä hetkellä yhden suurimmista nautinnoista aiheuttaa se, että vaatteet näyttävät hyvältä päällä. Vaatekaappini pursuilee vaatteita, sillä olen innostunut paljon ostamaan edullisia second hand -vaatteita. On jotenkin tosi kivaa, kun voi aamulla mennä vaatekaapille ja sovittaa muutamia vaatteita ja valita sieltä juuri sen, mikä sinä päivänä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Vaatteet onkin ollut minulle ehkä yllättäinkin sellainen asia, joka on tullut merkitykselliseksi tämän projektin onnistumisessa. Kun saa pukeutua kivasti ja istuviin vaatteisiin, se parantaa omaa oloa ihan huomattavasti. Second hand -vaatteita löytyy myös hoikistuneena paljon enemmän, ja löytyy paljon myös sellaisia vähän erilaisempia merkkejä.

Syöminen on jatkuvaa opettelua

Syöminen on silti näin lähes vuoden jälkeenkin edelleen asia, johon pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota. Toki määrät ovat pienentyneet paljon, ja vaikka söisinkin jotain epäterveellistä, määrät ovat täysin toista kuin ennen. Olen kuitenkin huomannut, että ajoittain pitää itselle sallia sellainen ”hölmöily” syömisten suhteen, että syö vähän mitä sattuu ja etenkin pikkuisen epäterveellisempää. Kun antaa luvan päivän tai pari eksyä huonompaan ruokavalioon, on siitä kiva taas palata takaisin terveelliseen syömiseen. Huomaan, että se palaaminen on nyt helpompaa, koska korjattavaa ei ole paljoa. Aiemmin, kaikki tuntui vaan niin lohduttomalta ja tuli helposti repsahdettua sitten kokonaan.

Tarkkana silti saa olla, ettei päästä elämäntapoja kokonaan väärälle polulle. On tärkeää, että poikkeukset ovat poikkeuksia ja normaali, terveellinen elämä on sitä, jota elämästä on suurin osa. Tällä tavoin elämä pysyy hallinnassa ja paino myös.

Paluu normaaliin jännittää

Jännitän jo nyt paljon sitä, minkälainen ponnistus painon pitäminen on, kun sen aika on. Pahimmillaan se elimistön normalisoituminen tapahtuu jo vuoden kuluttua leikkauksesta, joskus siinä menee 1,5 vuotta. Eniten jännittää se, jos paino alkaakin hillittömästi nousta ja kaikki, mitä teen epäonnistuu tai ei vaikutakaan. Toki vatsalaukku on se, miksi se on leikattu, joten ruokaa ei pysty kerrallaan määränsä enempää syömään. Kaloreita pystyy kuitenkin keräämään tälläkin vatsalaukulla liiaksi, joten pelkään, jos en onnistukaan pysymään hyvissä elämäntavoissa tai jos nämä opitut tavat, eivät toimikaan enää sitten, kun kroppa normalisoituu.

Entä jos kuvittelen nyt, että tämä on hyvä tapa toimia ja paino alkaakin nousta hillittömästi??

Toki silloin on mahdollista kiinnittää huomiota ja seurata, ja sitä kautta myös reagoida nopeasti. Kun käy vaa’alla säännöllisesti esim. 1-2 viikon välein, ei ehdi katastrofia syntyä ja pystyy reagoimaan, jos paino alkaa nousta. Silloin ei ehkä pääse käymään niin, että paino ehtisi nousta ihan hulluna.