Haasteita lihavuusleikkauksen jälkeen
Jaahas, kirjoittelin pitkän tekstin, joka katosi… Hyvää uutta vuotta kaikille! Neljä viikkoa leikkauksesta ja nyt viikon verran on ollut aika vaikeaa. Erilaisia haasteita lihavuusleikkauksen jälkeen, henkisiä ja fyysisiä. Syömisten osalta on menty takapakkia, sillä jossain vaiheessa minulla oli tunne, että pystyin syömään melkein jo mitä tahansa ja tällä viikolla ei oikein mikään ole mennyt alas, eikä tee edes mieli syödä. Lihat eivät uppoa, ei edes kana, jauhelihaa pystyin syömään todella hitaasti. Kypsät kasvikset eivät oikein uppoa, ei myöskään leipä, riisi, pasta tai tortillaletut. Tavallista juustoa pystyn syömään, mutta leipäjuusto ei uponnut. Kiinteämmät ruuat eivät mene edes hyvin pureskeltuna oikein alas tai syöminen tuottaa ikävää oloa. Mitään ei oikein tee mieli, eikä oikein mikään maistu.
Ilmeisesti tämä kuuluu tähän vaiheeseen leikkauksen jälkeen. Tässä kohtaa suoliliitokset paranevat ja tuottavat arpikudosta, joka tekee ruuan reitin ahtaammaksi ja vaikeuttaa syömistä. Ilmeisesti tämä vaihe kestää jonkin aikaa, mutta menee ohi. Arpikudos pehmenee ajallaan ja syöminen helpottuu. Itselläni valitettavasti syöminen on tosi vaikeaa, enkä käytännössä pysty syömään kauheasti kiinteitä ruokia ollenkaan.
Henkisesti raskas vaihe
Tällä hetkellä on selkeästi myös henkisesti raskas vaihe. Paino tippuu kyllä hiljakseen, mutta olo ei ole kauhean hyvä. Välillä tuntuu siltä, että miksi lähdin tähän ollenkaan mukaan. Lähinnä, kun paino tippuu hitaasti siihen nähden, että lihavuusleikkaus takana ja lisäksi syöminen tuottaa paljon haasteita. Toki ymmärrän, että paino tippuu seuraavan 1-2 vuotta ja kroppa paranee omaan tahtiinsa isosta leikkauksesta, mutta siltikin aivot miettivät omia juttujaan. Ei varmaankaan auta, että seuraan muita leikattuja somessa ja näen miten paljon nopeammin heillä paino tippuu. Toki moni on heistä ollut paljon lihavampi kuin minä alkujaankin, joten pudotettavaakin on paljon enemmän. Monet seuraamistani henkilöistä ovat lähteneet projektiin 150 kilon tai enemmänkin painosta.
Eilen kyllästyin tähän olotilaani ja tein päätöksen, että sisulla tästä selvitään. Nyt syön seuraavan viikon keittoja, vanukkaita, jogurtteja ja soseita, ja koitan ns. kiinteää ruokaa sitten ensi viikolla uudelleen. Jos silloin ei uppoa, koitan seuraavan kerran seuraavalla viikolla. Nuo suoliston paranemiset ovat hitaita ja sille pitää antaa aikaa. Voi olla, että tässä menee useampi viikko, ennen kuin ruoka alkaa taas maistumaan ja pystyy syömään jotain kiinteämpää.
Tavoitteet uudelle vuodelle
En tehnyt tälle vuodelle mitään erityisiä lupauksia, sillä tämä projekti on sen verran iso, että siinä on paljon opettelua. Tavoitteeni tälle uudelle vuodelle ovat pitkälti tähän projektiin ja hyvinvointiin liittyviä. Aion opetella syömään hyvin ja terveellisesti, juomaan nesteitä riittävästi, ottamaan kourallisen vitamiineja päivittäin sekä löytämään liikunnan ilon.
Olisi hyvä myös fokusoida muihin hyvinvointiin liittyviin asioihin, riittävään uneen, rentoutumiseen ja stressinhallintaan. Liikuntaa olen harrastanut huonosti vuosia ja kuntoni on täysin rapautunut, joten se tulee olemaan ehkä haastavin asia minulle. Liikuntaa pyrin lisäämään pikku hiljaa kunnon sallimissa rajoissa.
Vaaka näyttää pienempiä lukuja
Tämän päivän vaakalukema näyttää 96,2 kg. Tämä tarkoittaa, että paino on pudonnut kokonaisuudessaan ENE-dieetin alusta tähän päivään 10,5 kg. Leikkauksen jälkeen siis 6,5 kg tiputusta. Sinällään hyvä lukema, vaikka kärsimätön olenkin. Myös senttejä on lähtenyt kaikista mitattavista kohdista, jopa kaulasta on lähtenyt 2,5 cm. Peilikuva on pienempi kuin aiemmin ja se on kiva juttu. Olimme viikonloppuna ajelulla ja mies otti minusta kuvan pysähtyessämme katselemaan nähtävyyksiä. Katsoin kuvaa jälkeenpäin kotona ja totesin, että vaikka kuvassa oli paksu ulkotakki päällä, siitäkin huomasi pikkuisen hoikistuneen olemuksen. Jes!
Vaikka on ollut haasteita lihavuusleikkauksen jälkeen, tästä jatketaan nyt sisulla eteenpäin ja toivotaan, että ruokailut helpottuvat pikkuhiljaa.