Kahdeksan viikkoa lihavuusleikkauksesta

Kahdeksan viikkoa lihavuusleikkauksesta tuli täyteen tänään. Viikko on mennyt taas äkkiä. Syömisten kanssa edelleen paljon ongelmia. Makuaistin lisäksi ehkä suurin ongelma on ruokien rakenteet. Suustani on tullut jotenkin älyttömän herkkä ja monet rakenteet ovat hankalia. Toistaiseksi en ole itselleni alkanut kokata mitään, koska kokkauksista ruokaa jää tosi paljon yli, jos ruoka ei sitten uppoakaan. Olen siis itselleni ostanut lähinnä valmisruokia ja kokeillut miehen ja lapsen ruokia. Mies ja lapsi eivät millään pysty kaikkea syömään, jos joka päivä kokkaan itselleni jotain uutta. Viikon ruokalöytöjä ovat olleet lihaperunasoselaatikko sekä kaalilaatikko, jotka molemmat menivät hyvin alas. Leipä on tällä viikolla tökkinyt, kalaa en keitossa saanut alas. Pähkinöitä ja marjarahkaa olen myös syönyt. Olen alkanut miettiä, jos tekisin itselleni smoothieita, sillä niiden mukana voisi saada alas proteiinilisän ja niihin pystyy lisäämään hyviä kasviksia ja hedelmiä. Laitoin klinikallekin viestiä ja kyselin neuvoja ravitsemusneuvojalta tilanteeseeni.

Liikuntaviikko oli tehokas

Viime viikko oli oikein liikuntaviikko. Liikuin kuutena päivänä viikon aikana, joista parina kävin uimahallissa ja lisäksi lenkkeilin paljon. Mies oli kolme päivää työmatkalla, joten niille päiville osui paljon koiran lenkitystä. Minulla alkoi myös harrastus joulutauon jälkeen ja siinäkin tulee liikuntaa mukavasti. Liikuntaminuutteja viikon aikana tuli 638 ja kulutin liikunnalla viikon aikana 4222 kcal. Unen laatu oli neljänä yönä hyvä, yhtenä kohtalainen ja kahtena huono. Huomasin, että tällä viikolla liikuntaa tuli jopa liikaakin. Perjantai oli hullu päivä, kun kävin koiran kanssa lenkillä kaksi kertaa, riehuin uimahallin virtuaalivesijumpassa puolitoista tuntia ja lisäksi olin kaksi tuntia harrastuksissa. Huomasin olevani perjantai-iltana aivan poikki ja nukuin varmasti siksi aika huonosti. Täytyy koittaa pikkuisen tasapainottaa liikuntaa, ettei se mene yli.

Vaateshoppailua

Kävin tällä viikolla Prismassa ruokaostoksilla ja samalla ajattelin ostaa pienempää kokoa olevat farkut, sillä Prismalla on yksi edullinen farkkumalli. Farkut maksavat vain 16,90€ ja näin keskellä laihtumisprosessia ei halua ostaa mitään kallista, kun ei tiedä kauanko ovat käyttökelpoisia. Tällä hetkellä vaatekokoni on suurin piirtein 46, joten ostin koon 44 farkut. Sovitin niitä kotona ja ne menevät päälle ja kiinni, mutta ovat vielä liian tiukat. Lisäksi kävin läpi alevaaterekit ja kokeilin kolmea mekkoa ja yksiä kangashousuja koossa 46 ja L. Osa sovitetuista oli liian isoja, housut korostivat liiaksi vatsamakkaroita ja yksi mekko suht ok. Jälkimmäisestä päätin ostaa pienemmän koon sovittamatta, joka oli M-koko. Mekko maksoi 10€ poistomyynnissä. Sovitin sitä kotona ja yllätyin, sillä mekko sopi minulle jo nyt ja näytti hyvältä. Tosi isot erot vaatteiden koossa, sillä en todellakaan ole vielä m-kokoa. Mekko ei ollut edes mitään Curvy girls -mallistoa, joissa koot on uusittu pienemmiksi.

Edellisviikolla Elloksesta tilaamani neljä mekkoa tulivat myös postiin viime viikolla. Tilasin Elloksen poistomyynnistä mekkoja, joita voisin nyt käyttää toimistolla ja harrastuksissa. Neljästä mekosta kolme oli kivoja ja juuri sopivia, neljäs oli aivan liian räikeän värinen, eikä istunut nätisti. Palautin tuon räikeän mekon ja muut jätin. Mielestäni melko onnistuneesti meni tilaus, kun 3 neljästä oli toimivia.

Vaateshoppailulle jatkoa

Vaateshoppailu jatkui vielä loppuviikosta, kun huusin somehuutokaupan kautta itselleni lisää vaatteita. Huusin kaikki vaatteet koossa 44 eli mahtuvat minulle todennäköisesti vähän keväämmällä. Ostin yhden kevättakin, kaksi t-paitaa ja yhden topin, yhden pitkähihaisen paidan, farkut, neuletakin sekä kaksi sortsiasua. Vaatteet maksoivat yhteensä 23 €, joten kohtuullisen edullisesti sain. Huomaan, että sormeni syyhyävät tällä hetkellä vaateostoksille, enempää ei ole kuitenkaan nyt järkevää hankkia, kun paino menee nopsaan alas. Joudun kuitenkin pari juttua aika pian hankkimaan, nimittäin alushousuja ja uikkarit. Nykyisten pikkuhousujen lahkeensuut ja takapuoli lerpattavat, eikä niitä ole kiva pitää. Nykyiset uikkarit ovat myös jo hieman löysät.

Kerroin viikko sitten blogauksessani Seitsemän viikkoa lihavuusleikkauksesta vaatehuoneen siivousprojektista sekä tyylin etsinnästä. Olen tässä viikon aikana koittanut surffailla erilaisten verkkokauppojen sivuilla selvittelemässä tyyliäni. On ollut jotenkin silmiä avaavaa huomata, miten paljon erilaisia malleja on saatavilla, kun on pikkuisen pienempikokoinen. Vielä nämä koon 46 vaatteet ovat aikamoisia kaapuja, mutta sitten jo kokoa 44 ja varsinkin 42, löytyy monenlaisessa mallissa. Tästähän aukeaa aivan kokonaan uusi maailma.

Viikon mitat

Tänään on taas viikon virallinen mittauspäivä. Tulokset olivat tälläkin viikolla tosi hyvät.

• Paino 91,4 kg – viikossa paino on pudonnut 1,3 kg ja kokonaispudotus ENE-dieetin alusta on nyt -15,3 kg.
• Painoindeksi on tänään 32, kun se alussa oli 37,4. Viikossa painoindeksi on pudonnut 0,5 yksikköä.
• Reidestä oli lähtenyt 0,5 cm, vyötäröltä 1 cm, pohkeesta 1 cm, takapuolesta 2 cm, mahasta 2,5 cm ja rinnanympäryksestä 1 cm.
• Käsivarren ja kaulan  mitat olivat pysyneet samana viikon takaiseen.

Projekti etenee siis ihan mukavasti. Paino tippuu tasaisesti ja läskit sulavat. Vielä, kun saan syömiset kuntoon ja riittävästi proteiinia, niin olen tyytyväinen. Toistaalta nyt on kulunut vasta kahdeksan viikkoa lihavuusleikkauksesta, joka ei ole vielä edes kahta kuukautta. Pitää antaa itselleen aikaa, sillä varmasti tässä vielä toivutaan sisuskalujen osalta. Jossain kerrottiin, että yleensä pahimmat dumping-oireet katoavat noin puoli vuotta leikkauksesta, siitä voisi päätellä, että jonkinlaista toipumista tapahtuu jopa puoli vuotta. En ole siis vielä huolissani, varsinkin, kun pystyn kuitenkin syömään jotain. Koska, jos en pystyisi syömään mitään, voisi ajatella, että väylä ruualle olisi liian ahdas tai olisi jotain muuta fyysistä ongelmaa. Pystyn kuitenkin syömään tiettyjä ruokia sekä juomaan, joten kyse ei voi olla siitä.