Kiireisen elämän ruokarepsahtelua

Kiireisen elämän ruokarepsahtelua ilmassa. Viime viikkoina olen tupannut kalenterin täyteen kaikenlaista. Tuntuu, ettei ole ollut aikaa rauhoittua ja rentoutua, ja vaikka monet iltamenot ovat olleet ihan mukavia, on pikkuisen stressannut tämän vauhti. Samanaikaisesti töissä on ollut kiire ja olen tehnyt paljon iltatöitä, mutta myös vapaa-ajan tekemistä on ollut paljon. Kuulun muutamaan yhdistykseen ja niissä on myös ollut kaikenlaisia iltaohjelmia. Tykkään itse vähän rauhallisemmasta elosta ja onneksi nyt vähän rauhoittuukin pikku hiljaa.

Koska on ollut niin paljon menoja ja siitä on tullut stressiä, olen myös sortunut kaikenlaisiin epäterveellisiin tapoihin. Etenkin syömiset ovat olleet vähän vinksallaan viime aikoina. Olen syönyt epäterveellisemmin ja usein liian isoja annoksia, myös napostelua olen harrastanut ja karkkia on kulunut liikaa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja heitin dramaattisesti yhden avonaisen karkkipussin sekä suolapähkinäpussin roskikseen. Olen nyt joka ilta ottanut kummastakin kourallisen, joka on kyllä aivan liikaa. Napostelu on pahinta, mitä tässä projektissa voi tehdä. Pitäisi pitäytyä ruoka-ajoissa ja kaikki asiat syödä vain silloin. Nyt olen selkeästi lipsunut. Tänään palaan normaaliin elämään ja syön 4-5 kertaa päivässä + pidän huolta, että juomisen ja syömisen välillä on aikaa 20-30 min. Loppuviikosta ajattelin syödä enemmän kasvis- ja proteiinipohjaista ruokaa, otan todennäköisesti jopa normaalia tiukemman ruokavalion.

Mitä napostelusta seuraa?

No, mitä napostelusta seuraa? Napostelu aiheuttaa sen, että päivittäinen kalorimäärä nousee liian korkeaksi. Sen lisäksi, että naposteltavat ovat yleensä juurikin niitä epäterveellisiä ja runsaskalorisia syömisiä, tulee päivälle liian paljon energiaa. Myös liian nopeasti syömisen jälkeen tapahtuva juominen tyhjentää vatsalaukun liian nopeasti, jolloin vatsaa voi myös täyttää nopeammin uudelleen. Vaikka tällä hetkellä seuraukset eivät välttämättä ole kauhean suuria, koska leikkauksen vaikutukset ovat vielä päällä, voi tällaisesta napostelusta tulla helposti tapa. Kun sitten leikkauksen vaikutukset hälvenevät, saattaa paino nousta nopeastikin ylöspäin ja joillain jopa palautua. Tämän vuoksi on tärkeää katkaista napostelukierre ennen, kuin se on kunnolla alkanutkaan. Terveyskylän artikkelissa neuvotaan lihavuusleikkauksen jälkeisessä painon nousemisessa. Tässäkin artikkelissa on nostettu napostelu yhdeksi salakavalaksi painon nousemisen syyksi. Muita syitä painon kohoamiseen voivat olla huono ruokarytmi, alkoholin käyttö, liian vähäinen liikunta, mielialaongelmat.

Yhdistän omalla kohdallani napostelun stressiin ja kiireeseen. Kun ei ole aikaa keskittyä ruuanlaittoon tai stressaa, tulee tehtyä vääriä valintoja kaupassa ja kotona. Tärkeää on, että saa nuo alkavat kierteet katkaistua nopeasti ja jatkettua terveellisen elämän kanssa. On ymmärrettävää, että näin isossa ja pitkässä projektissa tulee jossain kohtaa myös takapakkeja, sillä olenhan minäkin taistellut ylipainon kanssa jo todella pitkään. Nyt kuitenkin siirrytään takaisin terveelliseen elämään. Tervetuloa kasvikset, proteiinit ja kevyet herkut kuten mansikat ja muut marjat. Itselläni paino ei tietenkään tällaisista hetkellisistä naposteluista ole lähtenyt nousuun, mutta se saattaa hidastaa painon putoamista. Ja nyt, kun painoa vielä pitää pudottaa, en tietenkään halua sitä.

Viikkomittauksen tulokset

Nyt on taas mennyt viikko eteenpäin ja leikkauksen jälkeen niitä on mennyt 25. Ensi viikolla tulee täyteen puoli vuotta leikkauksesta, joka on aika huikeaa. Viime viikolla paino tippui 1 kg ja vaaka näytti tasan 76 kg. Kokonaispudotus on siis -30,7 kg. Painoindeksi tällä painolla on 26,9, joka on todella lähellä jo normaalipainoa. Mitoista ei ollut kutistunut kuin takapuoli, josta lähti puoli senttiä. Kaikki muut mitat pysyivät samoina. Nyt olen jo pystynyt useammin peilistä näkemään tuloksiakin, vaikka on päiviä, jolloin näytän mielestäni lihavalta. Kuitenkin suurimmaksi osaksi peili näyttää minut sellaisena kuin uskoisin olevanikin.

Olen viime aikoina ihmetellyt sitä, että painoni alkaa todellakin numerolla seitsemän. Se on todella vaikea sisäistää, sillä en edes muista koska olisin painanut niin vähän. Muutos on ollut kuitenkin todella nopeaa ja siihen tottuminen vie aikaa. Kuusi kiloa ja olen virallisen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oikeasti alan näyttää jo normaalilta ja joidenkin silmissä jopa hoikalta. Toki kuuden kilon jälkeen paino on normaalipainon yläreunassa ja siitä on pikkuisen vielä tiputettava, jotta painoa on helpompi hallita. Haluan myös vähän sellaista varaa, jos paino muutaman kilon nousisi, niin pysyisin edelleen normaalipainoisena.

Ne pienet erot kohtelussa

On ollut jännittävää seurata, miten paljon eroa on siinä, miten minua kohdellaan näin lähes normaalipainoisena. Ne erot ovat välillä hiuksenhienoja, mutta niitä on. Miespuoliset työkaverit juttelevat minulle enemmän, minulle hymyillään enemmän ja ollaan ystävällisiä. Ihmiset ovat ylipäätään joka puolella ystävällisempiä. Kahvilassa kahvilanpitäjä jutustelee ja tarjoaa minulle ylimääräisen leivoksen, kaupan kassalla toinen asiakas päästää minut edelleen kassalla. Tuntuu, että olen tullut näkyväksi. Mikä jännintä, minulle jutellaan nykyään enemmän sellaisista ”naisten asioista”, tiedättekö ne pienet turhamaiset ihanat asiat? Puhutaan vaatteista, kauneudenhoidosta, pienistä muutaman kilon laihduttamisista. Kun olin lihava, kukaan ei puhunut laihduttamisesta, nyt kaikki puhuvat siitä.

Omassa käytöksessänikin on hieman eroja. Pukeudun nätimmin, enkä välitä, vaikka paita ei menekään takapuolen päälle. Itse asiassa en tykkää kauheasti käyttää sellaisia telttavaatteita enää. Tuntuu siltä, että nyt kun on saanut itsensä pienemmäksi, haluaa myös välttää vaatteita, joissa näyttää isommalta kuin onkaan. Olen nauttinut siitä, etten kiinnitä omaan kroppaani niin paljon huomiota. Menen ja olen vapaammin, en murehdi näyttääkö takapuoleni isolta tai näkyykö vatsamakkara. Roikkuva iho kyllä vähän häiritsee minua. Välillä saan itseni kiinni siitä, että tiedostan näyttäväni ihan hyvältä. Uskon, että se vaikuttaa ryhtiini ja siihen, miten itseni ylipäätään kannan. Olen rohkeampi, uskallan kävellä väkijoukon läpi ja vaikka nuorisoporukankin. En enää pelkää kiinnittäväni läskeineni huomiota, sitä vääränlaista huomiota. En pelkää, että joku arvostelee minua.

Kiireisen elämän ruokarepsahtelua tapahtuu, se on selvä, kun tehdään isoa loppuelämän muutosta. Tärkeintä on kuitenkin se, miten siihen suhtautuu ja kuinka sen katkaisee. Elämässä tapahtuu asioita, ei anneta pienille epäonnistumisille liian paljon valtaa.