Normaalipaino on saavutettu
Jes, normaalipaino on saavutettu! Aika mieletöntä, kahdeksan kuukautta lihavuusleikkauksen jälkeen saavutin sen, mitä olen vuosia yrittänyt. Ei tämäkään ole helpolla tullut, niin kuin aina sanotaankin, on lihavuusleikkaus työkalu, joka tukee laihtumisessa, mutta siltikin pitää tehdä huimasti töitä tulosten eteen. Olen muuttanut käytännössä monia asioita, niin syömisten kuin muidenkin elintapojen suhteen. Kyllä tämänkin projektin voi sössiä helposti, jos syö mitä sattuu, hörppii viikottain isot määrät siideriä tai olutta ja hautautuu peiton alle odottelemaan. Mutta, leikkaus on auttanut minua hurjasti, se on tukenut tätä minun matkaani, jota on edelleen jäljellä.
Tämän viikon viikkopunnituspäivä antoi siis mukavia lukuja vaa’alle. Paino oli tasan 70 kg, joka bmi:n mukaan tarkoittaa painoindeksiä 24,9 eli normaalipainoa. Toki tiedän, että painoindeksi ei ole se ainoa mittari, eikä välttämättä tässä vaiheessa myöskään se luotettavin. Minussa on kuitenkin tällä hetkellä vielä paljon enemmän läskiä kuin lihasta, joten vaikka bmi näyttääkin normaalia, olen varmasti jollain tavalla vielä ”ylipainoinen”, kun katsotaan kehon koostumusta. Muita mittareita on sitten vyötärönympärys ja kaulan ympärys. Kaulan ympärys minulla on raja-arvojen alapuolella ja alempi kuin suomalaisilla naisilla keskimäärin. Vyötärönympärys olisi hyvä olla alle 80 cm ja minulla se on vielä 84 cm eli sitä olisi hyvä saada vielä alaspäin. Seuraava tavoite on päästä alle 70 kilon, siitä, milloin painoni olisi viimeksi alkanut kutosella, ei ole mitään muistikuvaa. Siitä täytyy olla todella kauan aikaa, ehkä sellaiset yli 20 vuotta.
Hyvinvointi ruokkii itseään
Tein äskettäin havainnon, että hyvinvointi ruokkii itseään. Tarkoitan sillä sitä, että painon laskiessa voin paremmin ja huomaamattani olen esim. lisännyt aktiivisuutta. Urheilukelloni näyttää lähes päivittäin suositeltuja askelmääriä, vaikka en varsinaisesti edes huomaa tehneeni mitään. Tämä kertoo vain siitä, että olen aktivoitunut huomaamattani. Mutta onhan se ymmärrettävää, kun jaksaminen on parantunut, mihinkään ei enää satu ja liikunta on sitä kautta paljon mukavampaa. Mutta mietinpä vain, että kuinka monen ylipainoisen tai lihavan kohdalla kyse on nimenomaan kierteestä? Huono vointi lisää huonoa vointia ja hyvä vointi hyvää.
Mietin juuri yksi päivä, kuinka ihanaa on lähteä lenkille, kun askel nousee kevyesti, henki kulkee hyvin, eikä mihinkään satu. Jaksaa kävellä reippaasti eteenpäin, eikä ole koko ajan sellainen olo, ettei jaksa enää. Tuntuu siltä kuin olisi herännyt eloon parinkymmenen vuoden horroksesta. Toki edelleen vitamiininpuutokset vaivaavat ja siksi pitääkin koittaa saada vitamiiniarvot kohdalleen.
Vaikka matka on ollut pitkähkö ja normaalipaino on saavutettu, matka jatkuu edelleen. Paino voi leikkauksen jälkeen pudota 1-1,5 vuotta, joten itsellänikin painonpudotusta on vielä luvassa. Viisi kiloa on matkaa omaan tavoitteeseeni, mutta ei haittaa, vaikka painoa lähtisi 7-8 kiloakin. Toivon kuitenkin, ettei paino tippuisi alle 60 kilon, sillä mielestäni se on liikaa. Sinällään en voi asialle oikein yhtään mitään, sillä paino putoaa sen, minkä putoaa. Toisaalta, uskon, että jokunen kilo tulee tuon pudotusajan jälkeen takaisin, joten ei haittaa, vaikka siellä ns. nousuvaraakin olisi vähäsen.