7 kk lihavuusleikkauksesta – normaalipaino lähestyy

7 kk lihavuusleikkauksesta – normaalipaino lähestyy kovaa vauhtia. Normaalipainoon on painoindeksin mukaan enää matkaa kilon verran, joka on aika uskomatonta. Olen pitänyt täältä blogista hieman taukoa, koska tuntui, että joka viikko minulla alkoi olla samat tarinat, varsinkin kun paino ei enää niin radikaalisti muuttunut viikottain. Kaikkinensa projekti on kuitenkin sujunut äärimmäisen hyvin. Voin hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Paino on tippunut melko tasaisesti, vaikka välillä on pieniä jumeja. En tiedä voiko jumeista oikeasti puhua, kun paino kuitenkin kuukausittain putoaa. Tässä vaiheessa en edes odota tai oikeastaan edes toivo, että paino enää putoaisi kovinkaan nopeasti tai dramaattisesti. Yleensä paino tippuu leikkauksen jälkeen 1-1,5 vuotta, ja koska olen hyvin lähellä normaalipainoa, ei painon tarvitse tippua nopeasti. En näe mitään syytä, etteikö paino tippuisi normaalipainoon tässä vaiheessa.

Tämän päivän tulokset

Nykyisellään otan mitat ja punnitsen vain kerran viikossa. Tuo punnituksen harventaminen vain kerran viikkoon, on rauhoittanut omaa mieltä. Huomaan, että nyt, kun vaa’alla ei käy päivittäin, on painosta tullut entisestään merkityksettömämpi asia elämässäni. Fiilis on tällä hetkellä tosi hyvä, kun voi keskittyä elämään ilman häpeää ja jatkuvaa painokeskeistä mietintää. Enää ei tarvitse miettiä mahtuuko johonkin tai kestääkö tuoli, ei tarvitse miettiä miten on suurin koko porukassa tai että voiko jotain vaatetta käyttää, koska se paljastaa liikaa makkaroita. Nyt voi pukeutua mihin haluaa ja olla omassa nahassaan hyvillä mielin. Se on ihanaa! Tokihan noin olisi voinut toimia jo aiemmin, mutta minulla ylipaino oli niin vahvasti mielen päällä koko ajan, etten pystynyt suhtautumaan itseeni rakastavasti ja hyväksyvästi.

  • Tänään paino on 71 kg, kokonaispudotus -35,7 kg (lähtöpaino 106,7 kg)
  • Aloittaessa painoindeksi oli 37,8, nyt painoindeksi on 25,2 (normaali BMI on alle 25). Painoindeksi ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole paras mittari enää. Vyötärönympärys on parempi mittari. Minulla se mitta on 84 cm, kun suositus on päästä naisena alle 80 cm.
  • Reidestä on lähtenyt 18 cm (24,5%), pohkeesta 5,5 cm (12,9%), takapuolesta 30 cm (23%), vatsasta 28 cm (21,5%), vyötäröstä 30,5cm (27,3%), rinnanympäryksestä 20 cm (17,4%), käsivarresta 9,5 cm (25%) ja kaulasta 6 cm (15,8%).
  • Vaatekoko on pienentynyt koosta 48-52 kokoon 40-42.

Vaateostosten ihanuus

Olen tästä asiasta kertonut aiemminkin, mutta kerronpa uudelleen. Olen nauttinut vaatteiden ostamisesta! Aiemmin vaatteiden osto on ollut aina hankalaa, kivijalkakaupoista tai second hand -liikkeistä ei ole oikein sopivia löytynyt ja verkkokauppa on ollut lihavalle se paikka, josta niitä vaatteita on ollut mahdollista hankkia. Suurin kriteeri vaatteille on ollut se, että ne peittävät riittävästi mahamakkarat ja imartelevat edes vähän. Olen jo vuosia kauhistellut, että suurten kokojen vaatteet ovat aina telttoja ilman muotoja ja niissä on suuria kuvioita, etenkin kukkia. Nyt, kun olen laihtunut, on vaatteiden ostaminen helpottunut huomattavasti. Vaihtoehdoja on hurjasti, niin second handin puolella, verkossa kuin kivijalassakin. Kuoseja, värejä ja malleja on lukuisia, ja mikä hienointa, voi katsoa vaatteita sen mukaan, mistä tykkää, eikä sen mukaan, mikä peittää parhaiten. Se on ihanaa!

Farkkujen ostaminen on ollut kaikista vaikeinta. Tai ei se olisi, jos jaksaisi aina kirppareillakin käydä sovittamassa. Muissa vaatteissa minulle on syntynyt aika hyvä silmä siinä, mikä sopii minulle. Nuo kokomerkinnätkin pitävät usein hyvin paikkansa tai sitten minulla on vain sen mallinen kroppa, että on helppo shoppailla kokojen mukaan. Nimenomaan mekkojen ja paitojen kohdalla tämä toimii, mutta housut, niissä ei voi shoppailla sovittamatta. Olen ostanut second hand -liikkeistä varmasti viidet tai kuudet farkut, joiden olen kuvitellut sopivan minulle, mutta jotka kotona sovittaessa ovatkin olleet aivan liian pienet. Sinällään sovittamatta olen ostanut vain halpoja, noin 2-3€ housuja. Osa niistä sopimattomista on sitten myöhemmin laihtuessa sopinut, joten vahinkoa ei ole tapahtunut. Parit housut ovat olleet niin pieniä, että laitan ne uudelleen myyntiin. Viime aikoina olen alkanut sovittaa vaatteita enemmän kirppiksilläkin, sillä ostan nyt vain sellaisia vaatteita, jotka näyttävät päällä hyviltä. Aluksi ostelin kieltämättä vaatteita vain sen vuoksi, että ne sopivat päälleni. Muutamia vaatteita on tullut ostettua myös kaupoista, parit shortsit sekä muutama mekko, muuten pääosin kaiken ostan käytettynä, sillä hyväkuntoisia kauniita vaatteita löytyy runsaasti naisille käytettyinä.

normaalipaino lähestyy
Kuva: Pixabay

 

Ulkopuolisten kommentit

Minä olen ollut hyvin onnekas muiden ihmisten kommenttien suhteen. Jonkin verran ihmiset kommentoivat laihtumistani, mutta mielestäni aika nätisti. Ihmiset hämmästelevät kuinka paljon olen laihtunut ja sanovat kohteliaisuuksia. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole sanonut sitä tyypillistä kommenttia ”Älä nyt enää laihduta”. Olen aivan varma, että jossain vaiheessa joku tuonkin kommentin heittää ilmoille, mutta olen henkisesti siihen jo varautunut. Tiedän, etteivät tuollaiset kommentit oikeasti ole sanottu pahalla. Kun ihminen laihtuu kohtuullisen nopeasti paljon, alkaa tuo ihminen aluksi näyttää jopa sairaalta, koska ulkonäkö on niin paljon muuttunut. Kun sitten myöhemmin muuttuneeseen ulkonäköön tottuu, näyttää ihminen taas ”normaalilta”. Sen takia ihmiset saattavat kommentoida huolissaan pudotuksen tahdista, vaikka pudotettavaa olisi vielä paljonkin. Nämä kommentithan tulevat aina tutuilta ihmisiltä, sillä vieraat ihmiset eivät ole koskaan nähneet ihmistä lihavana, joten heille tämä henkilö näyttää normaalilta.

Itse suhtaudun kommentteihin kaksijakoisesti. Toisaalta on kiva, jos joku sanoo, että näytät hyvältä tai oletpa tehnyt suuren työn terveytesi eteen. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi keskustella aiheesta sen enempää. Oikeastaan odotan sitä aikaa, että pääsen siihen painoon, johon pyrin jäämään, ja että ihmiset tottuvat uuteen ulkonäkööni, eikä sitä enää ihmetellä. On ollut kyllä jotenkin hassua, kun paino ja ulkomuoto ovat kadonneet omista ajatuksista niin täysin. En kiinnitä niihin enää huomiota. Toki edelleenkin tulee välillä ihmeteltyä peilin edessä miltä näyttää ja silloin tällöin istuessa ihmettelen reisiäni, että miten niistä on tullut niin kapeat. Se on vähän sellaista lapsenomaista ihmettelyä.

Roikkuvaa ihoa? Hiustenlähtöä?

Suurimmat kyselyt lihavuusleikatuille ovat varmasti ihoon ja hiuksiin liittyviä. Kumpaankaan kysymykseen ei valitettavasti ole kattavaa vastausta, joka palvelisi jokaista asian läpikäynyttä. On nimittäin täysin yksilöllistä miten iho reagoi laihtumiseen tai kuinka hiukset reagoivat. Itselläni roikkuva iho ei toistaiseksi ole kovinkaan iso ongelma. Iho kyllä roikkuu ja tietyissä asennoissa tuo roikkuminen näkyy erityisen hyvin. Toistaiseksi pahimmin iso roikkuu ehkä reisissä, mutta myös käsivarsissa ja vatsassa. En ole vielä päättänyt haluanko päästä ihosta eroon, täytyy katsoa miltä sitten tuntuu, kun olen siinä painossa, mihin tässä päädytään ja ollaan siinä hetken elelty. Kirurgisestihan noita roikkuvia ihoja voidaan poistaa myöhemmin, ja jos ihosta on terveydellistä haittaa (hautuva iho, tulehdukset jne.), on ihonpoisto mahdollista myös kunnallisen terveydenhuollon kautta.

Hiuksien osalta oma tilanteeni on ollut heikompi. Hiuksia on paljon lähtenyt ja hiukset ovat ohentuneet. Lisäksi hiukseni ovat todella kuivat ja huonokuntoiset tällä hetkellä. Olen nyt hankkinut hiuksia vähemmän rasittavaa shampoota ja hoitoainetta, koitan saada hiukset parempaan kuntoon valitsemalla käytettävät aineet paremmin. Hiusten värjäyksen ajattelin tehdä kasviväreillä. Nesteen juominen on minulla huonoissa kantimissa, joten sitä pitää myös parantaa.

7 kk lihavuusleikkauksesta – normaalipaino lähestyy! En edes muista, koska olen viimeksi ollut normaalipainoinen. Siitä täytyy olla tosi pitkä aika, uskoisin, että yli 20 vuotta. Olin pitkään sellainen pikkuisen pulska, ylipainoa kymmenisen kiloa. Minulla paino asettuu niin tasaisesti koko kroppaan, joten monesti ulkopuoliset eivät edes havaitse ylipainoani ennen kuin sitä on reippaasti. Reippaasti ylipainoinen olen ollut kuitenkin jo noin 15 vuotta, sinä aikana välillä sain laihdutettua melko reippaastikin, mutta aina paino tuli takaisin korkoineen.

 

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

Reipas viisi kiloa normaalipainoon

Reipas viisi kiloa normaalipainoon enää jäljellä. Noin kahteenkymmeneen vuoteen en ole painanut näin vähän, vaaka näytti tänä aamuna 75,4 kg. Menneen viikon aikana paino on tippunut 900 g, joka on todella hyvin tässä vaiheessa, kun leikkauksesta on aikaa jo puoli vuotta. Toivoisin, että jokusen viikon vielä paino tippuisi näin hyvin, niin silloin pääsisin normaalipainon puolelle nopeasti. Loppu on sitten viilaamista, viitisen kilon verran ja se voi puolestani sulaa rauhakseen.

Muita mittamuutoksia viime viikon aikana oli ihan kivasti. Sentin verran suli pohkeesta, takapuolesta, mahasta ja rinnanympäryksestä, puoli senttiä lähti vyötäröltä. Tuo pohkeen muutos ei oikeastaan ollut ihan noin suuri, sillä viime viikolla pohkeen mittaan tuli puoli senttiä lisää. Todellinen kutistuminen oli siis noin puolisen senttiä. Huikein muutos mitoissa on koko aikana ollut vyötärössä, josta mittaa on lähtenyt runsas 25%. Neljäsosa!!! Takapuolesta ja käsivarresta on myös lähtenyt 22 % ja mahasta lähes 20 %. Ovat nämä huikeita lukuja kyllä, joita on edelleen hankala ymmärtää. Onneksi olen ottanut mittoja alusta alkaen, nyt siitä on projektin seurannan kannalta todella iso hyöty.

Reipas viisi kiloa normaalipainoon
Kuva: Pixabay

Vaatekaappi vaatisi edelleen päivitystä

Se on jännä, miten paljon vaatteita pitääkään uusia, kun laihtuu. Olin ajatellut, että nyt alkaa olla jo riittävästi vaatteita, mutta jatkuvasti huomaa jotain olennaista puuttuvan. Olen huomannut, että pitäisi olla sellaisia perusvaatteita enemmän, sillä helposti secondhand -kaupoissa pyöriessä tulee katsottua mekkoja ja housuja, mutta ei niinkään perusvaatteita. Monta kertaa olen huomannut, että puuttuu sellaisia perusjuttuja, kuten vaikkapa vaalea neuletakki tai kauluspaita. Myöskin alusvaatteet kaipaisivat uudistusta, lähes kaikki alushousut ovat takapuolen kohdalta armottomasti roikkuvia, rintaliivit pussittavat, eivätkä istu millään tavalla. Välillä jopa naurattaa, kun katsoo peilistä itseään alusvaatteilla, kaipaan hyvin istuvia alusvaatteita. Tuo alusvaateasia on varmasti jäänyt hoitamatta, koska niitä ei osteta secondhand-liikkeistä ja olen hankkinut todella vähän vaatteita mistään muualta. Alusvaatteet on ollut myös helppo laiminlyödä, koska ne ovat muiden vaatteiden alla, eivätkä sillä tavalla näy. Yllättävän paljon tuollaiset alusvaatteet kuitenkin joustavat, sillä voin näköjään hyvin käyttää 52 kokoisia kalsareita ilman, että ne putoavat jalasta. Luulen, että se elastaanin määrä, mikä nykyvaatteissa on, piilottaa helposti myös lihomista. Ihminen voi yllättävän pitkään käyttää samoja vaatteita. Toki näin reippaan 31 kilon painonpudotuksen jälkeen, entisen kokoiset vaatteet roikkuvat päällä rumasti, että ei niitä mielikseen pidä. Ja kun on laihtunut, sitä mielellään haluaa käyttääkin istuvia vaatteita.

Kevätkelit paljastavat valkoisen ihon

Olin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ulkona hellemekossa. Ihoni on vaalea ja helposti palava, ja näytin ulkona todella kalpealta. Ihoni suorastaan loisti valkoisuuttaan, täytyy koittaa nyt kulkea hetken aikaa juurikin tuollaisissa naruolkainvaatteissa, niin tulisi nätti rusketus. Jos nyt menee t-paidassa ulos, niin ei voi mennä enää sitten muussa hihanpituudessa. Ensimmäiset rusketusrajat eivät nimittäin katoa iholta koko kesänä, vaikka olisi minkälaisissa vaatteissa sen jälkeen.

Tällä hetkellä tuntuu, että kesäkelit menevät hukkaan, kun paistaa aurinko ja itse joutuu vielä tekemään töitä. Samalla jännittää riittääkö upeita kelejä vielä omalle kesälomallekin. Toivon niin, sillä olisi surullista, jos loman ajan tulisi jatkuvasti vettä. Itse en osaa jotenkin ajatella, että loma on loma, vaikka tulisi vettä. Lomalla haluan retkeillä ja liikkua ympäriinsä, nauttia elämästä. Jos koko ajan sataa, niin ei se ole samalla tavalla loma. Suomen kesä on niin lyhyt, joten siitä haluaisi kyllä nauttia.

Kaulanympärys on uusi terveysmittari

Jäljellä reipas viisi kiloa normaalipainoon. Se on hassua miten siitä viidestä kilosta on tullut sellainen kynnyskysymys. Odotan vain sitä viiden kilon sulamista, niin kuin se nyt oikeasti enää niin kauheasti vaikuttaisi. Näytänkö edes juurikaan erilaiselta sen jälkeen? No, todennäköisesti en, mutta kun se normaali paino on se juttu, jota yhteiskunnassa korostetaan. Vaikka olisit vain kilonkin yli BMI:n määrittelemän normaalipainon, olet YLIpainoinen. Monesti on todettu, että BMI ei ole paras mahdollinen mittari, mutta siltikin se on se mittari, jota terveydenhuolto edelleen käyttää. Itselläni todennäköisesti isommat ulkoiset muutokset tulevat, kun aloitan sen lihaskuntoharjoittelun ja saan näitä roikkuvia hieman kiinteytettyä. Siinä samassa todennäköisesti paino taas vähän nousee ja BMI myös. Eli kyllähän se BMI oikeasti on aika turha mittari, kun aletaan olla normaalipainossa.

Nyt oli muuten tullut uusi mittari, en muista puhuinko siitä jo viimeksi. Kaulanympärysmitta. Se on kuulemma jopa tarkempi terveysmittari, kuin vyötärönympärys, sillä se on helpompi mitata oikeasta kohdasta ja sillä on Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan löydetty vaikutuksia terveyteen. Nykyisissä mittareissa on usein se ongelma, että ne on tehty mies standardina. Kuitenkin miehet ja naiset ovat erilaisia, niin ruumiin rakenteeltaan, koostumukseltaan kuin aineenvaihdunnaltaankin. Nyt onneksi naisiakin on alettu tutkia enemmän, tästä esimerkkinä tämä Oulun yliopiston tutkimus, johon tällä kaulan mitallakin viitataan. Kaulan keskimääräinen ympärysmitta suomalaisilla naisilla on kuulemma 32-34 cm, ja terveyshaittoja alkaa tulla yli 36 cm ympärysmitasta, sillä silloin kaulaan on kertynyt ylimääräistä rasvaa. Itselläni kaulan ympärys on tällä htekellä 33 cm, mutta lähtötilanne oli 36,6 cm. Lue lisää YLEn jutusta Kaulanympärys kertoo sairausriskistä jopa vyötäröä enemmän.

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Ajattelin tänään