Valokuvista käsitystä omasta kehosta

Jatkan edelleen kehomietintöjä, edellisessä tekstissäni oli aiheesta pohdintaa. Viime päivinä olen hakenut valokuvista käsitystä omasta kehosta. Minusta nimittäin otettiin valokuva muutama päivä sitten. Valokuvia olen itsestänikin ottanut, mutta tällä kertaa kuvassa oli muitakin. Meitä oli itseasiassa useita henkilöitä samassa kuvassa ja se onkin ensimmäinen kuva minusta laihtumisen jälkeen, jossa olen muiden kanssa. Itselläni on ollut vaikeuksia hahmottaa omaa kokoani ja miltä näytän oikeasti. Välillä tuntuu hoikalta, välillä näytän peilistä lihavalta. On ollut todella hankalaa päätellä, mikä kuva on oikea.

Yksi tärkeä havainto katsoessani valokuvaa oli, ettei ulkonäköni enää ahdistanut minua. Näytin sopusuhtaiselta, mutta kuitenkin vielä isohkolta. Itselleni suurta iloa aiheutti se, etten ollut porukan suurin enää. Valokuvan kanssa pystyin myös vertailemaan omaa kokoani muihin ja siihen, mikä mielikuva minulla on kenenkin koosta ollut. Tästä sain sitten käsityksen siitä, miltä ehkä itsekin näytän ulospäin. Toivon, että tämä auttaa pikkuhiljaa kääntämään aivojani oikeaan suuntaan. Haluan nähdä peilistä todellisen kuvani, sen, minkä muutkin näkevät minua katsoessaan.

Viikkomittauspäivä on tänään

Viikkomittauspäivä on tänään ja aamulla punnitsin itseni ja mittailin mittanauhalla jo tutuksi käydyt mitat. Paino oli tänä aamuna 81,7 kg eli viikossa on lähtenyt 800 g, joka on todella hyvä määrä. Kokonaispudotus on nyt -25 kg. Jos paino jatkaa putoamista tähän tahtiin, on mahdollista päästä kolmenkympin pudotukseen kesään mennessä. Tarkistin tänään myös pituuteni, josta olin epävarma. Tuli mieleen, että ehkä olen kutistunut vuosien myötä, mutta todellisuudessa pituuteni oli lähes sama, ehkä puoli senttiä vähemmän. Päätin nyt vaihtaa painoindeksin mittausta varten pituuteni sentin alhaisempaan pituuteen, niin menee varmasti oikein. Painoindeksini korjatulla pituudella on nyt siis 28,9. Sinälläänhän tuolla ei nyt niin kauheasti ole väliä, mutta koska seuraan projektissani painoindeksiä ja sentin lyhyempänä BMI on eri, tuntuisi huijaukselta jatkaa BMI:n laskemista väärällä pituudella. Pilkun viilausta I know.

Muissa mitoissa oli tullut miinuksia, joka on ihan mukava juttu näin parin nousuviikon jälkeen. Reisi, takapuoli, vyötärö ja rinnanympärys ovat nyt pienimmillään koko prosessin aikana. Vatsan ympärys oli tässä samassa mitassa pari viikkoa sitten, mutta viime viikoksi kasvoi puolellatoista sentillä. Tällä hetkellä vatsassa on mittaa enemmän kuin takapuolessa, joka on pikkuisen harmillista. Eroa on kuitenkin noin neljä senttiä, joka varmasti ajallaan siitä kapenee. Ainakin toivon niin. Vyötärö on kaventunut kivasti, mutta siinäkin on vielä vähän matkaa terveelliseen mittaan. Terveellinen mitta vyötärölle on alle 88 cm, mieluiten vielä alle 80 cm. Minulla vyötärön mitta on tällä hetkellä 94 cm. Toki tässä reippaassa neljässä kuukaudessa vyötärön ympärys on kutistunut 21,5 cm, joten täytynee olla tyytyväinen.

Lihavuusleikkauksen monet hyödyt

Viime viikolla oli taas juttua lihavuusleikkauksista. Iltasanomat kirjoitti artikkelissaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin lihavuusleikkauksen vaikutuksia ei-alkoholiperäiseen rasvamaksaan. Tutkimus osoitti, että lihavuusleikatuilla rasvamaksapotilailla syntyi terveyshyötyjä ei-leikattuihin verrattuna. Tutkimuksessa seurattiin yli 4000 potilasta seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana leikatuilla riski sairastua sydämen vajaatoimintaan pieneni 40 %:lla, sydäninfarktit ja muut sydän- ja verisuonitautioireet 50 %:lla sekä aivoverenkiertohäiriöt 40 %:lla. Lisäksi leikatut potilaan menehtyivät noin 50 % epätodennäköisemmin. Toki tutkittujen määrä oli vielä kohtuupieni ja seurantajakso myös lyhyt, mutta antanee suuntaa. Viime aikoina näitä lehtijuttuja on ollut useammin. Juuri kuukausi sitten Iltasanomat kirjoitti lihavuusleikkauksen vaikutuksesta syöpiin. Tässä jutussa todettiin lihavuuteen liittyvien syöpien riskin pienenemisestä lihavuusleikatuilla. Sinälläänhän nämä tutkimusten tulokset eivät ole mitenkään yllättävät, sillä laihtuessa terveyden riskit pienenevät. Uskon, että suuri vaikutus on myös sillä, missä iässä lihavuusleikkaukseen menee ja kuinka kauan on ollut lihava. Tarkoitan sitä, että liitännäissairauksien syntyyn on ollut enemmän aikaa, jos lihavuus on jatkunut pitkään. Sen vuoksi luulisin, että parhain tulos saadaan, kun lihavuusleikkaukseen menee mahdollisimman nuorena, jolloin vahinkoa on ehtinyt tapahtua mahdollismman vähän

Itse olen jo kovin tottunut omiin saamiini hyötyihin. Todella nopeasti tottui siihen, ettei polviin enää satu tai etten hengästy niin helposti kuin aiemmin. Myös parempaan uneen on tottunut nopeasti. En oikeastaan enää edes muista kunnolla minkälaista oli kiivetä kipeillä polvilla rappusia ylös. Tai toki muistan, kun erikseen muistelen, mutta harvemmin se tulee mieleen. Myös paremman taipumisen huomaa välillä, kun ikään kuin tajuaa, että tämä kenkien solmiminenhan oli aiemmin aika hankalaa. Olen selkeästi myös tullut aktiivisemmaksi, joka johtunee piristymisestä. Minulla on myös enemmän kiinnostusta asioihin ja innostusta osallistua erilaisiin juttuihin.