Viikko lihavuusleikkauksesta
Viikko lihavuusleikkauksesta ja toipuminen on sujunut hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, ettei ole oikein mitään kerrottavaa tänne blogiinkaan, sillä arki sairauslomalla menee omalla painollaan. Mitään ihmeellisiä tapahtumia ei ole meneillään, vaan kaikki aika menee rutiinien opettelussa. Syön, juon, syön, juon, syön, juon…
Viikko sitten tähän aikaan oli todella jännät paikat, olimme tulleet sairaalaan ja huonekaverini oli jo leikkaussalissa. Itse odottelin todella jännittyneenä omaa vuoroani. Näin jälkikäteen ajateltuna jännitys oli vähän turhankin kovaa, sillä lopulta kaikki meni hienosti ja vointi tällä hetkellä on aika hyvä ottaen huomioon, että vielä elellään toipumisvaihetta. Kirjoitin aiemmin tänne blogiini kertomusta leikkauksesta Tallinnassa, jos haluat lukea viikon takaisesta enemmän.
Tämän leikkauksen jälkeisen viikon olen syönyt sosemuodossa kaikki ruokani ja kieltämättä se on alkanut hieman tökkiä. Koko ajan tekisi mieli syödä jotain kiinteämpää, jotain, jossa on rakennetta. Ajattelin jatkaa tätä sosevaihetta tämän arkiviikon, mutta todennäköisesti testailen jo viimeistään viikonloppuna jotain pehmeää ruokaa. Alusta asti kaikki, mitä olen syönyt on mennyt alas hyvin. En ole oksentanut tai muutenkaan kärsinyt ruokailusta. Vettä olen maustanut pienellä määrällä omenamehua, jotta saan juotua riittävästi. Juominen on minulle selkeästi haasteellista.
Kivut hellittävät
Kipuja on vielä jonkin verran, mutta joka päivä kipuja on vähän vähemmän kuin edellisenä. Kivut eivät kuitenkaan ole olleet kovia, vaan sellaista epämiellyttävää tunnetta. Myös vatsa tuntuu turvonneelta ja olo on sen mukainen. Kaikista inhottavin tunne on, kun pitää kumartua tai nousta makuuasennosta ylös. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin ja sunnuntaina sain ottaa haavasidokset pois. Leikkaushaavat kutisevat tosi paljon. Tiedän, että se on osa paranemista, mutta niin inhottavaa.
Kävin eilen päivällä ensimmäisen kerran yksin lenkillä. Koska tuuli raa’asti, menin metsään, jossa tuuli ei tuntunut. Metsä oli lumoavan kaunis lumisine puineen. Lunta on tullut vuodenaikaan nähden aika paljon, itse tykkään lumesta varsinkin tähän aikaan vuodesta. Alkulenkistä tuntui, että minulla on energiaa vaikka mihin ja fiilis oli korkealla. Tein hyvän fiiliksen vuoksi pikkuisen liian pitkän lenkin ja loppulenkin aikana energiat tuntuivat tippuvan ja vatsaan tuli inhottava tunne. Kun pääsin kotiin, otinkin loppupäivän rennosti sohvalla. Ei tietenkään suositeltavaa, mutta olen päättänyt kuunnella kehoani ja tehdä sen mukaan.
Vaaka on kaveri
Olen käynyt aikeistani huolimatta lähes päivittäin vaa’alla. Tiedän, ettei ole mitään järkeä punnita itseään toipumisaikana, mutta oikeastaan halusin nähdä miten turvotus vaikuttaa painoon. Kun tulokset olivatkin sitten positiivisia, olen käynyt uteliaana joka päivä vaa’alla. Koitan parantaa tapani ja käydä vastaisuudessa vain kerran viikossa, en ole varma onnistuuko se. Vaaka on ollut kaverini, painoa on pudonnut mukavasti. Aloituspainoni oli ennen ENE-dieetin alkua 106,7 kg ja kahden viikon ENE-dieetin aikana tippui 4 kg. Nyt viikko lihavuussleikkauksesta, tämän aamun paino on 99,6 kg eli ENE-dieetin alusta tähän päivään paino on pudonnut 7,1 kg. Wau! Olen todella innostunut ja fiiliksissä, olen kolmessa viikossa päässyt alle sadan kilon. Samalla myös BMI tipahti yhtä kategoriaa alemmas eli vaikeasta ylipainosta merkittävään ylipainoon. En ole ollut pitkään aikaan alle satakiloinen, se tuntuu jo hyvältä. Odotan mielenkiinnolla miten paino tippuu tästä eteenpäin, kun myös annoskoot kasvavat pikkuhiljaa. Olen kuullut, että viikolla kolme ja siitä muutama viikko eteenpäin leikatuilla usein tulee painonpudotukseen jumi. Se on kuulemma täysin normaalia ja täytyy vaan jatkaa kärsivällisesti matkaa. Jumit ovat olleet minulle aina hankalia, joten koitan nyt henkisesti varautua siihen.