Viisi viikkoa lihavuusleikkauksesta
Viisi viikkoa lihavuusleikkauksesta on mennyt. Aikamoinen matka on ollut. Nyt jälkeenpäin katsottuna kuvittelin etukäteen tuon ajan helpommaksi. En tiedä miksi yli-ihmiseksi itseni kuvittelin, mutta voin myöntää, että helppoa tämä ei ole. Eikä tilanne edelleenkään ole kauhean tasainen. Joka päivä kamppailen saadakseni nestemäärät täyteen, muistaakseni syödä, koska ruokaa ei tee mieli eikä se kauheasti maistu ja liikkuakseni riittävästi. Juominen on haasteellista, koska tavallinen kraanavesi ei oikein uppoa. Jostain syystä kroppani ei sielä tavallista, huoneenlämpöistä vettä kauhean hyvin. Se tuntuu sisuskaluissa ikävästi, vaikka sitä joisi vain pienenkin kulauksen. Sen sijaan esim. tee menee kivasti alas. Join myös hiilihapollista proteiinivettä, kun ensin olin hoitanut siitä hiilihapon minimiin. Tuota proteiinivettä pystyin myös hyvin juomaan. Olisi kuitenkin hyvä, jos pystyisin juomaan myös tavallista vettä, olisi paljon helpompaa niin.
Ruoka on ollut myös haasteellista. Proteiinin määristä ei ole pystynyt pitämään huolta, sillä en pysty syömään proteiinijauheita ja annoskoot ovat edelleenkin hyvin hyvin pieniä. Ruuan laatuun en ole pystynyt myöskään kauhean hyvin vaikuttamaan, sillä jokaisena ruokailukertana on hieman yllätys mikä menee alas ja mikä ei. Kaikista ikävintä on, ettei tee mieli mitään. Ei yhtään mitään. Välillä jopa ajatus syömisestä etoo. Jotkut ruuat maistuvat erilaiselle kuin aiemmin. Se on jotenkin outoa, kun jokin ruoka, josta olet aiemmin tykännyt, ei maistukaan enää hyvältä. Lisäksi jokin ruoka, joka on mennyt ihan ok alas toisella ruualla, voi ollakin seuraavalla kerralla sellainen, jota ei pysty syömään. On myös jännä, miten eri tavalla ruoka uppoaa eri ruokailukerroilla. Toisella kerralla ruokaa voi mennä alas vain pari lusikallista, kun toisella kerralla voin syödä jopa lähes kaksi desiä. Vaikka keittoja ei suositellakaan ruuaksi sen nestemäisyyden vuoksi, keitot ovat olleet minulle välillä pelastus. On ollut ruokailukertoja, jolloin ei mikään kiinteä ole uponnut. Silloin on saanut vähän energiaa, kun on syönyt keittojen liemiä.
Mittojen muutokset
Näin viisi viikkoa lihavuusleikkauksesta mitoissakin on tapahtunut toki positiivisia muutoksia. Painossa on näkyvin muutos ja tällä juuri menneellä viikolla paino tippui kivasti. Paino on nyt 94,9 kg (ennen ENE-dieettiä 106,7 kg). Kokonaispudotus ENE-dieetin alusta on siis -11,8 kg ja leikkauksesta -7,8 kg. Muissa mitoissa viikon aikaiset muutokset ovat puolen sentin luokkaa, joissain mitoissa ei muutosta tapahtunut ollenkaan. Mielestäni nuo mitat eivät ole kylläkään täysin luotettavat, sillä mitattava kohta voi vahingossa muuttua ja sitä kautta mitta heittää. Toinen ongelma on, että mitan kireys saattaa myös hieman vaihdella mittauskertojen välillä. Pitkällä aikavälillä toki suurissa muutoksissa mittojen muutokset näkyvät riittävällä tasolla. Näihin viikkomittoihin en täysin luota.
Kokeilin eilen taas paria tavoitevaatetta ja isoimman vaikutuksen teki yksi myötäinen, kotelomekon tapainen mekko. Ostin tuon tummansinisen, tyylikkään mekon ajatuksena, että sitä voisi käyttää töissä sitten, kun se mahtuu. Aloittaessani tämän projektin en saanut tuota mekkoa lantiosta ylöspäin nostettua. Pelkäsin, että mekko repeää. Nyt mekon saa laitettua jo päälle siten, että edestäpäin se näyttää ihan hyvältä jo. Ok, selästä vetoketju jää kyllä vielä täysin auki heh. Miehen kanssa todettiin, että tuo mekko on täydellinen tavoitemekko, sillä on muutos näkyy siinä selvästi. Kun saan vetoketjun kiinni, se on jo huikea muutos. Kokeilin myös muutamia muita vaatteita, mutta niistä on vaikea sanoa muutosta. Yksi jakku oli aika sopiva ja siitä meni kaksi nappia kiinni, toinen jakku näytti edelleen aivan liian pieneltä ja yksi hame näytti mielestäni täysin samalta kuin viimeksikin. Jos olisin ollut fiksu, olisin ostanut ennen projektin alkua jonkun vaatteen muutamassa eri koossa. Silloin koon muutos olisi helpompi huomata. Nyt tuntuu, etteivät vanhat vaatteeni ole mitenkään kovin paljon käyneet suureksi. Ainakaan mitään koon vaihtumista ei ole tapahtunut.
Liikunnan lisäämistä
Edeltävällä viikolla olen koittanut lisätä myös liikuntaa. Eilen onnistuin liikkumaan lähes puolitoista tuntia. Olen kaivanut esiin vanhan Nintendo Wii -pelikonsolin ja se on ollut näin rapakuntoisena tosi hyvä aloittaa liikuntaa. Kuntoni on mennyt todella huonoksi ja siksi ei ole mitään järkeä alkaa riehumaan liikaa. Wiin kanssa pystyy saamaan aikaiseksi tehokastakin liikuntaa, jos vaan itse tekee siitä tehokasta. Eilen otin kaksi treenikertaa Wiillä, toisen aamulla ja toisen illalla. Lisäksi kävin iltapäivällä miehen ja koiran kanssa lenkillä. Wiin kanssa pyöritin hula-vannetta, hölkkäsin, steppasin ja nyrkkeilin. Täytyy kaivaa jostain urheilukelloni, jotta näen paremmin treenien tehon ja sykkeen. Lenkillä kävelimme metsässä, jossa oli jonkinlainen lumikerros tuomassa kävelyyn tehoa. Teimme pikkuisen pidemmän lenkin ja se tuntuikin aika kivalta. Illalla oli hyvä fiilis treenistä, kunpa saisi vielä arkeenkin tuon saman liikuntamäärän lisättyä. Olen kyllä ollut aika kauhuissani siitä, miten huonossa kunnossa oikeasti olenkaan. Onneksi kunto yleensä myös nousee kohtuullisen nopeasti, joten nyt täytyy vain jaksaa treenata ahkerasti.
Haluaisin myös alkaa käydä uimahallilla. Nyt, viisi viikkoa lihavuusleikkauksesta, se voisi jo onnistua. Aiemmin oli niin vähän energiaa, ettei se ehkä olisi riittänyt reippaan tunnin uimahallikertaan. Meidän paikkakunnalla on hyvä uimahalli, jossa on myös virtuaalivesijumppaa eli sellaiset näytöt, joista voi valita haluamansa treenin ja sitten treeni tulee näytölle. Pitäisi varmasti ostaa sellainen sarjakortti sinne. Saamme työpaikalta virikerahaa sata euroa syksylle ja sata euroa keväälle, joten se on aika kiva summa pois sarjakortin hinnasta.
Parempi mieliala, parempi vointi
Viimeisen viikon aikana mieliala on kohentunut paljon ja sitä kautta yleinen vointi. Kirjoitin viikko sitten blogiini tekstin Haasteita lihavuusleikkauksen jälkeen, jossa kerroin sen hetkisistä ongelmista. Mieliala oli tuolloin aika matalana. Tuohon parantuneeseen mielialaan vaikuttaa varmasti se, että ruokaa on ollut helpompi saada alas. Toki ruuan alas saaminen vaihtelee eri aterioiden välillä, mutta olen pystynyt syömään ja se on ollut iso juttu pariin hankalaan viikkoon verrattuna. Huomaan, että minulla on nyt enemmän energiaa, enkä ole niin väsynyt enää. Sohvalla ollessani minulla on aina peitto päälläni, sillä palelen herkästi. Huimausta on ajoittain, joka voi johtua ajoittain liian pitkistä ateriaväleistä tai liian vähäisestä nesteen juomisesta. Minulla on myös melko matala verenpaine ihan luonnostaan ja se saattaa pikkuisen laskea.
Olen ottanut vitamiinini ahkerasti, mutta jouduin jättämään extrana ottamani kollageenin hetkeksi pois, sillä kollageenitabletit ovat niin isoja, että aiheuttavat nieltynä pahaa oloa. Ajattelin testata niiden ottamista uudelleen viikon parin päästä. Muut vitamiinit menevät alas jo ihan mukavasti, vaikka joudunkin ottamaan kohtuullisen ison kulauksen vettä niiden kanssa ja se tuntuu hetken epämiellyttävältä. Olen saanut kuitenkin rutiinin vitamiineihin, enkä ole unohtanut niitä kertaakaan. Hieman saattaa ajat vaihdella päivän mukaan, mutta kaikki on otettu. Otin nyt käyttöön toisen dosetin, joten saan laitettua vitamiinit valmiiksi kahdeksi viikoksi kerrallaan. Se on mahtavaa, kun ei tarvitse pelata niiden kanssa kuin kahden viikon välein. Himoitsen miehen kahta dosettia vielä (hän ei nimittäin käytä niitä), jolloin saisin vitamiinit valmiiksi koko kuukaudeksi. Rautaa en toistaiseksi ota, sillä rauta-arvoni olivat hyvät klinikalla mitattaessa. Rauta-arvot on tarkoitus testata kolmen kuukauden päästä leikkauksesta, jotta nähdään miten arvot muuttuvat tai muuttuvatko. Jos arvot laskevat, alan ottaa myös rautalisää. Tuo kolmen kuukauden tsekki tehdään työterveydessä, sillä klinikalla tehdään mittaus vasta puoli vuotta leikkauksen jälkeen.
Muiden kokemuksista tukea
Niinä hetkinä, kun tuntuu vaikealta, käyn lukemassa muiden, jo paljon aiemmin leikattujen kokemuksia. Yksi itseäni inspiroinut lihavuusleikattu, on Henriikka Johanna, joka on käynyt samalla klinikalla kuin minä, noin puolitoista vuotta sitten. Kun itselläni ruokailu tökkii, niin voin katsoa esim. Henriikan uusinta päivitystä, jossa hän avaa nykyistä ruokavaliotaan. Toivottavasti itsekin pystyn syömään vuoden päästä helpommin.
Viisi viikkoa lihavuusleikkauksesta ja elämä alkaa voittaa pikku hiljaa. Ehkäpä tämä tästä iloksi muuttuu. Pari kuukautta ja olo on varmasti täysin erilainen.