2 kuukauden pikku pötkö

Muru täytti vastikään kaksi kuukautta. Ajattelin kirjata ylös hieman juttuja, joita hän osaa tai on viime aikoina oppinut tekemään. Tällaista kirjanpitoa harrastaa ainakin paulahelena ja pidemmän päälle olen todennut sen aika kivaksi tavaksi päästä havainnoimaan muutosta.

Murunen oli kahden kuukauden iässä 59 senttiä pitkä ja 4,7 kiloa painava pikku mötkö. Painoa ja pituutta on siis kerääntynyt erittäin kiitettävästi! Murusen kanssahan piti alkuvaiheessa ravata neuvolassa hieman tavanomaista tiiviimpään, kun painoa ei kertynyt neuvolantätien näkökulmasta ihan tarpeeksi paljon. Vauva on siis ollut täysimetyksellä alusta saakka ja itse halusin viimeiseen asti kyetä imettämään. Painotarkkailussa aina nostettiin esiin lisämaidon uhka, mikäli paino ei alkaisi nousta nopeampaa tahtia. Luonto teki kuitenkin tehtävänsä, ja alun kevytkasvuinen hento vauveli alkoi muuttua vankat makkarat omaavaksi pojankoltiaiseksi.

Pääsiäisen aikaan, eli kolmisen viikkoa sitten, saatiin ensimmäiset tarkoitukselliset hymyt. Miehen raportin mukaan se tapahtui näin: ensin varovaisesti vedettiin vasen suupieli hymyyn, jatkuvasti tiukka katsekontakti säilyttäen, ja sitten oikea. Sen jälkeen hymyjä on tihenevään tahtiin jaeltu myös äitille ja nykyään pikku murunen nauraa leveästi joka päivä. Siinä hampaattomassa ienhymyssä on jotain mahdottoman riemastuttavaa 😀

Muru on myös alkanut äännellä monin eri tavoin. Kaipa sitä jokelteluksi sanotaan. Vauva sanoo Väyyyyy ja Häyyyy ja Guu, ja muita hauskoja omia juttujaan. Nyt hän makoilee leikkimatolla treenailemassa, potkii ankarasti kummallakin jalalla vuoronperään, huitoo käsillä yläpuolella leikkikaaressa roikkuvaa hiirtä ja juttelee sille.

Viimeisen viikon aikana on koettu rintaraivarien alku ja huippu, ja toivon mukaan pian koittaa myös niiden loppu. Vauva lienee myös löytämässä käsiään, sillä syödessäänkin usein irrottautuu rinnasta ja hakeutuu kalvamaan omaa nyrkkiä.