Markku Ropponen: Koirapuistoromaani

Markku Ropposen Koirapuistoromaani on hauska kurkistus elämän kolhiman miehen, hänen apaattisen koiransa ja koirapuiston värikkäiden asiakkaiden arkeen.

Päähenkilö on työttömäksi jäänyt mies, jonka seitsemän vuoden liitto on vastikään kariutunut. Hän elää yhdessä koiransa, Tallinnan kaduilta löytyneen, laiskan ja väsähtäneen sekarotuisen luppakorvan, Vauhkosen, kanssa. Sitten eteen tulee mielenkiintoinen työnhakumahdollisuus. Joku on tehnyt kaupungille avokätisen testamenttilahjoituksen koirapuiston perustamista ja koirapuisto-ohjaajan palkkaamista varten. Mies osallistuu absurdeihin, moniosaisiin soveltuvuustesteihin, joiden aikana usko meinaa loppua. Lopulta hänet kuitenkin valitaan työhön. Alkaa hankala yhteistyö kaupungin virkamiesten, koirapuiston asiakkaiden (koirien ja etenkin omistajien) sekä puiston vastustajien kanssa.

Romaani on täynnä hauskaa kerrontaa ja nokkelaa kielenkäyttöä. Ropponen on taitava kirjoittaja, jonka mielikuvituksella ei tunnu olevan rajoja absurdien juonenkäänteiden ja yksityiskohtien keksimisessä. Odotukseni kirjaa kohtaan olivat kovat, sillä rakastan koiria ja asetelma vaikutti hauskalta. Jouduin kuitenkin hieman pettymään. Olisin kaivannut enemmän koiria ja vähemmän ihmisiä. Samaan kirjaan oli tungettu jopa hieman liikaa erilaisia outoja tapahtumia ja juonikuvioita. Kirja olisi helposti voinut olla huomattavasti lyhyempi. Minua ainakin alkoi jo vähän kyllästyttää. Sopivassa mielentilassa Koirapuistoromaani voi kuitenkin olla hyvää viihdettä.

 

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani
Tammi 2018
391 s

Kulttuuri Kirjat

Elina Airio: Metsässä juoksee nainen

Elina Airion esikoisromaani Metsässä juoksee nainen on sosiaalialan dystopia, joka kertoo tehostamisen paineista, mielenterveyden järkkymisestä ja perheen jäämisestä järjestelmän jalkoihin.

Yksityinen perhevalmentaja saa kunnalta asiakkaakseen kahden pienen lapsen äidin, Mimin. Lapsi on päiväkodissa kertonut, että äiti sulkee hänet ja vauvan kahdestaan huoneeseen lukkojen taakse. Palvelukoordinaattori on yhden tapaamisen perusteella päättänyt, että Mimille riittää muutaman kuukauden valmennus, jossa käydään läpi kehumiseen perustuvaa vanhemmuusmallia. Hyvin pian käy kuitenkin ilmi, että ongelmat ovat syvempiä, kuin mihin vanhemmuusmallilla ja tunnin tapaamisilla on mahdollista tarttua. Valmennuksesta ei ole Mimin elämään apua, vaikka hän on alun vastahakoisuudesta huolimatta hurjan motivoitunut ja käy tarkasti läpi valmennuksen teemoja. Lukijalle kuvautuu jonkinlainen mielenterveyden ongelma, jossa Mimi epätoivoisesti taistelee joka paikkaan leviävää luontoa, kasveja ja likaa vastaan.

Samaan aikaan perhevalmentaja kipuilee oman elämänsä ja työnsä kanssa. Tehostaminen syö motivaation ja mahdollisuudet ihmisten oikeanlaiseen auttamiseen. Ammattilaisenkin mielenterveys alkaa järkkyä. Kuinka silloin voi auttaa toista? Entä jos auttajakin näkee ja kokee samanlaisia mörköjä kuin autettavansa?

Metsässä juoksee nainen on erikoinen kirja. Sosiaalialan ja sen asiakkaiden arjen ja ongelmien lisäksi se on täynnä kasvien kuvausta. Kasvit ja luonto kuvautuvat elävinä ja tietoisina, osittain jopa vihamielisinä olentoina. Kieli on omaperäistä, eläväistä ja kaunista. Kirjan lukeminen oli ajoittain jopa ahdistavaa. En osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Päällimmäinen tunne on ehkä hämmennys.

 

Elina Airio: Metsässä juoksee nainen
Gummerus 2022
3t 56min / 204 s
Lukija: Sanna Majuri

Kulttuuri Kirjat