Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto

Liina Putkosen romaani Unohdettujen unelmien kirjasto on oivaa kesälukemista: sydäntälämmittävä, koskettava ja romanttinen tarina täynnä kirjoja ja suomihittejä.

Aina Varjoranta lähtee Helsingistä Kielokosken pieneen ruukkikylään töihin kirjastonhoitajaksi. Äidin vuoden takainen saattohoito ja kuolema on jättänyt jälkensä Ainan mieleen. Työ rakkaiden kirjojen parissa syrjäisessä kylässä saattaa olla juuri sitä, mitä Aina tarvitsee. Kielokoskella Aina tutustuu värikkääseen kyläyhteisöön. Hän joutuu myös miettimään, kuinka saisi pelastettua vanhan kirjaston korppikotkamaisen yrmeän työnantajansa Peppilotan kynsistä; hän kun tuntuu kantavan jonkinlaista kaunaa kirjastolle ja uudistaa kylän ja ruukin toimintaa kirjaston tulevaisuuden kustannuksella. Onneksi Aina saa avukseen kirjastoa rakastavat kyläläiset, uudet ystävät ja omat kirjastotonttunsa. Kesäromanssejakin riittää, sydänsuruja unohtamatta.

Kielokoskella näyttäisi olevan myös jonkinlainen salaperäinen yhteys Ainan menneisyyteen. Ainan yksinhuoltajaäiti oli tiukasti salannut Ainan sukujuuret. Vanhan kirjastorakennuksen uumenista ja äidin jäämistöistä alkaa paljastua johtolankoja äidin nuoruudesta, Ainan lapsuudesta ja arvovaltaisesta suvusta, joista Aina ei ollut aikaisemmin tiennyt mitään. Menneisyyden, oman alkuperän ja äidin salaisuuksien selvittäminen nostaa pintaan monenlaisia tunteita.

Unohdettujen unelmien kirjasto on ihanan kevyttä ja hyvän mielen luettavaa, niin kuin kirjailija oli ilmeisesti tarkoittanutkin. Kuvitteellinen Kielokoski ja sen yhteisö on niin idyllinen ja lämminhenkinen, että sinne tekisi mieli päästä lomailemaan itsekin! Juoni toimii, ja tarina on täynnä monenlaisia henkilöhahmoja ihanista ärsyttäviin. Parasta olivat runsaat viittaukset kirjoihin, erityisesti Astrid Lindgrenin tuotantoon, sekä Finnhitseihin. Erityisesti ilahduttivat Peppi Pitkätossuun liittyvät nimet, olinhan satuhahmon kova fani pikkutyttönä: koira nimeltä Herra Spunk Pepin etsimän ”pönkin” mukaan, perinneyhdistyksen puheenjohtaja Peppilotta sekä palvelutalo Villa Villekulla.

 

Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto
Tammi 2023
10t 38min / 380 s
Lukija: Anniina Piiparinen

Kulttuuri Kirjat

Mia Myllymäki: Huomistarhuri

Mia Myllymäen romaani Huomistarhuri on dystooppinen/utooppinen kuvaus lähitulevaisuudesta, jossa luonnonmullistuksissa henkiin jääneet yrittävät luoda kestävämpää yhteiskuntaa.

Stille Triple on joutunut pakenemaan kotimaastaan Suomesta ja puolisonsa luota, kun Pohjois-Eurooppa on luonnonmullistusten ja ilmastonmuutoksen vuoksi jäätynyt ja muuttunut elinkelvottomaksi. Stille on pakomatkallaan joutunut tekemään traumaattisia valintoja, jotka synkkinä muistoina kalvavat mieltä edelleen. Stille totuttelee uuteen elämäänsä Euroopan toiseksi suurimmassa turvapaikassa, ekokaupunki Egalecossa, jonne ihmiset ovat luoneet uudenlaisen yhteiskunnan ja asuinympäristön, egalitarian. Egalitarian arvoihin kuuluvat ekologisuus, luonnon kunnioittaminen, toivo, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, yhtenäisyys ja valoisa tulevaisuus. Introvertti Stille painiskelee traumojensa ja egalitariassa elämiseen liittyvän yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden kanssa. Rauhallinen työ kirjaston vartijana on kuitenkin hänelle mieleen.

Sitten Pohjois-Amerikan Uusvalloista saapuu väkeä, presidentti mukaan lukien, pyytämään apua paikallisten turvapaikkojen kehittämiseen. Stille lähtee muutaman muun vapaaehtoisen kanssa Atlantin toiselle puolelle Haven of Foxin turvapaikkaan tutkimaan asuinolosuhteita ja yhteiskunnan toimintaa ja opastamaan egalitarian mukaiseen elämään. Olosuhteet järkyttävät egalecolaisia. Ruoasta on pulaa, sillä ympäristö on pahoin kärsinyt. Ihmiset asuvat ahtaasti, eikä tasa-arvosta ole tietoakaan. Toivo paremmasta on kateissa. Mitä pidempään Stille ja kumppanit asuvat ja työskentelevät turvapaikassa ja keskustelevat johdon ja asukkaiden kanssa, sitä enemmän he huomaavat epäkohtia, hengenvaarallisuuteen saakka.

Huomistarhuri on kiehtova kuvaus mahdollisesta lähitulevaisuudesta ja siitä, miten ekokatastrofin jälkeen voisi luoda uudenlaista, hyvää elämää. Olen lukenut ja ja katsonut paljon dystopioita, ja tämäkin kertomus toimii mainiosti. Myllymäki yhdistää kivasti sekä suomalaista että globaalia näkökulmaa, joskin viittaukset Suomeen jäävät hieman vähemmälle takaumien ja muistojen muodossa. Pelottavan ekokatastrofin vastapainona kirjassa on valoisa sanoma: toivo ja mahdollisuus parempaan niin ihmisten kuin ympäristönkin kannalta.

 

Mia Myllymäki: Huomistarhuri
Gummerus 2023
17t 23min
Lukija: Kid Kokko

Kulttuuri Kirjat