Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka
Pimeässä syttyy majakka on Veera Ikosen esikoisromaani, joka kertoo lapsen menetyksestä ja siihen liittyvästä kaiken nielevästä surusta.
Elinan ja Markuksen esikoislapsi eli vain muutaman päivän. Suru ei ota hellittääkseen. Elina hautautuu apaattisena syvälle surun syövereihin, Markus yrittää jatkaa elämää ja kannatella vaimoaan. Yhteyttä on kuitenkin vaikea muodostaa. Elina haluaa paeta kaikkea lapsesta ja äitiydestä muistuttavaa ja löytää syrjäisen saaren mereltä, jossa ei pitäisi olla yhtään lasta. Pariskunta muuttaa joksikin aikaa saarelle parantuakseen menetyksen aiheuttamasta tuskasta.
Pian saarelle saapumisen jälkeen käy kuitenkin ilmi, että saarella asuukin yksi lapsi, 10-vuotias Milja yksinhuoltajaäitinsä Stellan kanssa. Kuin kohtalon ivasta Elina tulee vedetyksi mukaan juuri tämän perheen elämään. Stella on omalaatuinen, elämänmyönteinen taiteilija. Milja käy koulua kotona, vaihtelevalla menestyksellä, ikävöi saarelta muuttanutta ystäväänsä ja leikkii vuorokauden ajasta tai säästä piittaamatta ulkona pitkin poikin saarta. Tyttö on yllättävän fiksu ikäisekseen ja laukoo lapsen viisaudessaan ajatuksia, jotka kaikessa järjettömyydessään käyvät järkeen. Elina löytää yllättäen lohtua lapsesta ja pystyy avautumaan tälle; lapsi kun ei arastele kysyä suoraan vaikeistakin asioista. Yhdessä Elina ja Milja yrittävät löytää tien takaisin eniten kaipaamaansa elämään.
Pimeässä syttyy majakka on surullisen kaunis kuvaus lapsen menettämisestä ja surusta. Ikonen kirjoittaa hyvin kaikesta suureen suruun liittyvästä, tyhjyyden tunteesta, apatiasta, masennuksesta, kaipauksesta. Kirja ei ole kuitenkaan pelkästään ahdistava ja surullinen, kun naapurin Milja ja Stella tuovat tarinaan väriä ja valoa erikoisilla persoonillaan, vaikka ei heidänkään elämänsä pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Kirja sisältää myös tunnelmallista ja taidokasta kuvailua saaren luonnosta ja karusta ilmastosta.
Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka
WSOY 2022
266 s
