Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Miranda Cowley Hellerin esikoisromaani Paperipalatsi on koukuttava, vuosikymmeniä kattava kertomus perhesuhteista, rakkaudesta ja kipeistä salaisuuksista.

Eleanor on miehensä, lastensa ja äitinsä kanssa lomailemassa Paperipalatsissa, suvun omassa kesämökkikylässä Perämetsässä, lähellä merta. Eräänä iltana Elle pettää aviomiestään Peteriä lapsuudenystävänsä Jonasin kanssa. Kirjassa seurataan tarkasti pettämistä seuranneen päivän tapahtumia ja Ellen tuntemuksia. Suurin osa kirjasta koostuu kuitenkin nykyhetkeä kuvaavien pätkien välissä olevista takaumista, jotka antavat syvyyttä ja pohjustavat sitä, miksi Ellen, Peterin ja Jonasin suhteet ovat sellaiset, kuin nyt ovat. Takaumissa tarkastellaan Ellen lapsuutta, eronneiden vanhempien uusia kumppaneita ja avioliittoja sekä uusioperheen hankalaa elämää. Pari vuotta nuorempaan Jonasiin Elle tutustuu kesällä Perämetsässä, ystävystyy ja rakastuu. Opiskeluaikana Lontoossa Elle tapaa tulevan aviomiehensä Peterin. Miksi Elle valitsi toisen, vaikka ensirakkaus kyti edelleen sisimmässä?

Paperipalatsi on erittäin hyvä, mielestäni suosionsa arvoinen. Siinä on paljon hienoa kuvailua ja arjen pieniä, samaistuttavia yksityiskohtia. Taitavasta kirjoittamisesta kertoo esimerkiksi se, että päähenkilön äiti aiheutti minussa persoonallaan ja suorasanaisella käytöksellään erittäin vahvaa ärtymystä. Kirjan rakenne on sellainen, että se pitää otteessaan; kun tiesi, mitä lopuksi tapahtuu, oli mielenkiintoista oppia lisää henkilöiden historiasta ja ymmärtää, miksi jotakin tapahtui. Varoituksena täytyy sanoa, että tarina sisältää myös kamalia kokemuksia, esimerkiksi seksuaalisen väkivallan kuvauksia.

Äänikirjan lukija Krista Kosonen luki hitaasti, mikä oli aluksi häiritsevää. Kun kuitenkin hetken totutteli lauseiden välissä oleviin taukoihin, huomasi, että tekstiin oli helpompi syventyä, kun ehti sisäistämään edeltävän. Näin kaunis kuvailukin pääsi oikeuksiinsa. Näyttelijänä Kosonen osasi myös eläytyä hyvin. Joidenkin lukijoiden kohdalla eläytyminen häiritsee, mutta Kosonen onnistui mielestäni täydellisesti.

 

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi
Tammi 2022
14t 37min
Kääntäjä: Tuulia Tipa
Lukija: Krista Kosonen

Kulttuuri Kirjat

Marja-Liisa Vilhunen: Kaiken keskellä yksin

Marja-Liisa Vilhusen omakustanteinen Kaiken keskellä yksin on novellikokoelma, joka sisältää kaksikymmentä lyhyttä tarinaa vanhusten elämästä. Novellit ovat fiktiota, mutta tarinoiden inspiraationa ovat olleet todelliset tapahtumat ihmisten arjessa ja esimerkiksi uutisissa. Vilhunen on eläköitynyt psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on aiemmin kirjoittanut työuransa pohjalta tietokirjan Hoitajan arkipäivä (Reuna 2016). Innostuin lukemaan novellikokoelman kuultuani kirjailijan esityksen omista kirjoistaan Kirjakantti-tapahtumassa marraskuussa 2022.

Novellien yhdistävänä tekijänä on vanhukset, mutta aihetta katsotaan tarinasta riippuen monesta näkökulmasta: vanhusten itsensä, heidän sukulaistensa ja läheistensä, naapurien ja ohikulkijoiden sekä hoitajien. Tarinat ovat täynnä vanhusten tavallista arkea, hyvää elämää, yksinäisyyttä ja monenlaisia ongelmia sekä läheisten rakkautta, väsymystä ja hyväksikäyttöäkin. Hoitohenkilökunnan kokemuksissa korostuvat hoidettavista välittäminen ja halu tehdä asioita paremmin ja inhimillisesti, ja toisaalta eettinen kuormitus, ahdistus ja suru, kun tehostaminen ja resurssien puute eivät sitä mahdollista.

Novellit ovat mukavan arkisia ja samaistuttavia kertomuksia. Vaikka niissä on surullisia ihmiskohtaloita ja epäoikeudenmukaisuutta, kerronta on välillä myös kaunista ja humoristista. Kirja on kevyttä luettavaa hankalasta aiheesta huolimatta. Vanhusten hoito on kriisissä ja siitä keskustellaan muutenkin paljon esimerkiksi mediassa. Novelleissa käsitellyt asiat koskettavat varmasti jokaista – ikääntyviä itseään, hoitoalalla työskenteleviä, ikääntyvien läheisiä, sukulaisia ja naapureita – ja antavat ajattelemisen aihetta. Kaunokirjalliset tarinat antavat mahdollisuuden sukeltaa aiheeseen liittyviin arjen kokemuksiin.

Novellikokoelma kaunokirjallisuuden muotona oli minulle suhteellisen uusi kokemus. Teini-ikäisenä luin SinäMinä- ja Regina-lehtiä, joissa oli paljon novelleja, mutta sen jälkeen novellien lukeminen on unohtunut yhtä Jojo Moyesin kirjaa lukuun ottamatta. Kokemus oli positiivinen. Novellit olivat mukavan lyhyitä ja nopealukuisia. Välillä tosin tuntui, että tarina loppui kuin kanan lento ja olisin halunnut lukea lisää, mutta se saattaa liittyä novellimuotoonkin. Nyt pyytäisinkin teiltä suosituksia hyvistä novelleista ja novellikokoelmista! Mikä on teihin iskenyt erityisesti? Onko  yleissivistäviä tai kaunokirjallisuuden kaanoniin kuuluvia novelleja, jotka mielestänne ehdottomasti pitäisi lukea?

 

Marja-Liisa Vilhunen: Kaiken keskellä yksin
BoD 2022
191 s

Kulttuuri Kirjat Uutiset ja yhteiskunta