Jenny Colgan: Aamuruskoja ja uusia alkuja

Jenny Colganin romaani Aamuruskoja ja uusia alkuja on neljäs osa Beach Streetin pieni leipomo -sarjassa, jossa seurataan eri ihmisten elämää cornwallilaisella vuorivesisaari Mount Polebearnella.

Italialaistaustainen Marisa suree hänelle erittäin läheisen isoisän kuolemaa. Suru on niin voimakas, että nainen sairastuu ahdistuneisuushäiriöön. Ahdistus sulkee hänet kotiinsa ja etäännyttää muusta perheestä. Ennen niin mieluisa työ elämän iloja ja suruja todistavana henkikirjoittajana on kutistunut etätyöksi tietokoneen parissa. Lopulta villiä elämää viettävä kämppäkaveri kyllästyy murjottavaan Marisaan ja ehdottaa muuttoa rikkaan sukulaisen vuokramökkiin kaukaiselle vuorovesisaarelle.

Asuminen eristyneellä saarella pienessä mökissä keskeneräisen tien päässä tuntuu aluksi ikävältä, mutta neljän seinän sisällä aikaansa viettävälle Marisalle se loppujen lopuksi sopii melko hyvin. Ruoan ja välttämättömät tarvikkeetkin saa tilattua kotiinkuljetuksella. Ainoa ongelma on naapurissa asuva venäläinen Alexei, joka päivisin opettaa pianon soittoa kyläläisille ja iltaisin ja öisin soittaa kammottavia omia sävellyksiään. Seinät ovat kuin paperia, joten Marisa joutuu kuuntelemaan pimputusta päivät pitkät. Lisäksi karhumainen ja äänekäs mies on melkoisen pelottava. Kuinka muita ihmisiä arkaileva Marisa uskaltaa tuoda metelin ongelmat julki?

Marisa alkaa jutella Skypen välityksellä italialaisen isoäitinsä kanssa. Isoäiti on aina tuntunut Marisasta etäiseltä verrattuna isoisään. Nyt heillä on kuitenkin yhteinen suru, josta voi puhua. Isoäitikin on varmasti yksinäinen, vaikka ei sitä myönnäkään. Marisasta ja isoäidistä alkaa tulla erittäin läheiset. Kun Marisa alkaa pitkästä aikaa laittaa itse italialaista ruokaa isoäitinsä innoittamana, naapurikin kiinnostuu herkullisista tuoksuista. Marisa tarjoaa ruokaansa myös Alexeille, ja naapurit alkavat lähentyä.

Kun saarelle iskee kova myrsky ja saaren mantereelle yhdistävä pengertie sekä merenrannassa olevat talot, pieni leipomo mukaan lukien, uhkaavat tuhoutua, kaikkien kyläläisten apua tarvitaan. Marisa päätyy leipomaan vapaaehtoisille Beach Streetin pienen leipomon omistavan Pollyn kanssa. Pikku hiljaa Marisa alkaa päästä ulos kuorestaan ja tutustuu Pollyyn ja hänen perheeseensä, aviomies Huckleen, kaksosiin ja Niilo-lunniin. Polly perheineen on taloudellisessa pinteessä, kun Hucklen hunajabisnekset eivät suju entiseen tapaansa eivätkä leipomon tuotot yksin riitä elättämään perhettä. Lisästressiä tuovat myrskyn aiheuttamat vahingot leipomossa. Italialaistaustainen Marisa on onneksi taitava leipuri ja tekee herkullista pizzaa, josta saadaan uusi suosikkituote leipomoon. Kun Marisan isoäiti sitten sairastuu vakavasti, Marisa joutuu toden teolla ulos mukavuusalueeltaan miettiessään lentomatkaa Italiaan.

Tarina oli taas taattua Jenny Colgania: sopivasti tuttuja hahmoja ja uusia tuttavuuksia, kauniita maisemia, herkullisia ruokakuvauksia ja suuria tunteita. Kirjan ”loppusoitossa” kirjailija toi esiin, että aluksi kirjan oli tarkoitus kertoa koronakaranteenista, mutta poikkeusaikojen pitkittyessä negatiivisia tunteita mukanaan tuoma tauti päätettiin jättää yhtälöstä pois ja tarina kirjoittaa lähes kokonaan uudestaan. Tarina oli tällaisenaankin erittäin hyvä ja käsitteli tärkeitä ja syvällisiä aiheita. Olisi silti ollut mielenkiintoista lukea myös karanteeniaiheinen kirja Colganilta, sillä se olisi taatusti tuonut myös huumoria ja hyvää mieltä ikävään aiheeseen, kuten eräs ensimmäisestä käsikirjoituksesta alkuperäiseen asuunsa jäänyt parvekekohtaus vihjailee. Rankoista aiheistaan huolimatta mukavan kevyttä ja tunnelmallista kuunneltavaa!

 

Jenny Colgan: Aamuruskoja ja uusia alkuja
Gummerus 2022
10h 37min
Kääntäjä: Kristiina Vaara
Lukija: Anniina Piiparinen

Kulttuuri Kirjat

Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy

Mikko-Pekka Heikkisen Norppaöljy on hauska mutta lähitulevaisuuteen sijoittuvana dystopiakuvauksena myös hieman pelottava romaani Helsingistä suuren tulvan jälkeen.

Kirjassa eletään vuotta 2029, ei siis niin kovin kaukana tulevaisuudessa. Napajäätiköiden sulamisesta alkunsa saanut merenpinnan nousu on aiheuttanut tulvia ja suuria muutoksia maailmassa. Helsinki on jäänyt suurimmaksi osaksi veden alle. Rantaviiva kulkee Seutulan tuntumassa. Suomen valtio on kokenut muutoksia, kun Helsingin Pasilan ja Kalasataman pinnan yläpuolelle jääneistä tornitaloista muodostunut saaristo ja Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristöön muodostunut asuinyhteisö ovat julistautuneet itsenäisiksi valtioiksi. Saariston ja Seutulan asukkaat elävät erillään toisistaan, mutta käyvät kauppaa keskenään. Saaristo tuottaa hylkeistä norppaöljyä polttoaineeksi, kun taas Seutulasta meren keskellä asuvat saavat viljaa ja alkoholia.

Seutulan nimismies Matti Mubarak lähtee tiedustelumatkalle Saaristoon, kun radioyhteydet ovat yllättäen hiljenneet. Aikaisemmin vilkkaat Pasilan tornitalot ammottavat tyhjyyttään. Missä kaikki saaristolaiset ovat? Käy ilmi, että vallan on kaapannut pastori Sakarias Jurmala, joka ylistää jumalaa ja uskoo rukoilun pelastavan ihmiset kadotukselta. Alkoholi on kielletty kokonaan ja mantereen ihmiset nähdään syntisinä. Mubarak yrittää selvittää, mitä Saaristossa on meneillään ja mitä entiselle johtajalle on tapahtunut. Työ on vaarallista ja paljastaa piileviä, monimutkaisia yhteistyökuvioita. Samalla päästään kurkistamaan siihen, kuinka eläminen ja arki on käytännössä mahdollista keskeltä merta pilkistävien talojen sisällä. Kun vieras alus lähestyy Helsinkiä ja vaarantaa saaristolaisten asumukset, onnistuvatko riitaantuneet johtohenkilöt tekemään yhteistyötä? Kuka lopulta saa vallan?

Norppaöljy on erittäin mielenkiintoinen skenaario lähitulevaisuuden Suomesta koko yhteiskuntaa ja maailmaa järisyttäneen tulvan jälkeen. Se uppoaa syvälle, sillä näkymä voisi hyvinkin olla totta. Meret lämpenevät, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Pelottavan skenaariosta tekee se, että se tapahtuu vain muutaman vuoden sisällä tästä hetkestä. Maailman tapahtumia taustoitettiin kirjassa mm. takaumilla kuvitteellisista Helsingin Sanomien uutisjutuista. Kirjan tarinaan eläytymistä tehosti vielä se, että kävin sen kuuntelemisen aikoihin Helsingissä, ajoin junalla läpi Pasilan ja näin Kalasataman tornitalot omin silmin. Niinköhän vain kaikki muu hautautuisi veden alle?

Mikko-Pekka Heikkinen kirjoittaa hyvin ja hauskasti. Huumoria revitään välillä hieman kyseenalaisistakin asioista, esimerkiksi uskonto saa melko ison roolin kirjassa. Itseäni kuitenkin hymisytti. Lukija Toni Kamula sopi kirjaan ihan hyvin, mutta yksi asia hänen lukutyylissään häiritsi suunnattomasti: hän syö lauseiden loput niin, että volyymit täytyy vääntää täysille kuullakseen kaiken olennaisen ympäristön pienimpienkin äänten yli.

 

Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy
Johnny Kniga 2022
6h 23min
Lukija: Toni Kamula

Kulttuuri Kirjat