Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta
Helsingin kirjamessut ovat olleet minulle lähes jokavuotinen perinne teininä ja nuorena aikuisena. Viimeisten noin kahdeksan vuoden aikana kirjamessuilla käynti on jäänyt, kun lukuharrastus on viettänyt hiljaiseloa ja messuilla käynti vaatisi varta vasten tehtyä matkaa pääkaupunkiseudulle. Tänä vuonna päätin pitkästä aikaa lähteä kirjamessuille nauttimaan kirjallisuudesta ja messutunnelmasta!
Messupäiväksi valikoitui lauantai. Jälkikäteen vähän kadutti, sillä ihmisiä oli aivan tolkuttoman paljon. Kiertely ja myytävien kirjojen katselu oli tungoksessa ajoittain melko haastavaa. Ensi kerralla täytyy varmaan yrittää ajoittaa messuvierailu arkiaamupäivään. Lisäksi eräs kirja, jonka olin jo etukäteen päättänyt messuilta ostaa, oli jo myyty loppuun. Onneksi sain sen tilattua jälkikäteen kustantajan verkkokaupasta yhtä hyvällä ellei jopa paremmalla tarjouksella. Erityisen paljon lauantailta odotin Heather Morrisin haastattelua, mutta se oli harmillisesti siirtynyt sunnuntaille ja vielä eri lavalle (ei mahdollisuutta seurata etänä), joten se jäi nyt näkemättä.
Kävin Töölö-lavalla kuuntelemassa kahta Suomen kirjailijaliiton järjestämää keskustelua. Laura Manninen ja Antti Tuuri pohtivat Niina Revon kanssa kirjailijoiden salakuuntelijuutta eli sitä, millaisia asioita omasta ja muiden elämästä voi kirjaan poimia. Pohdittiin esimerkiksi sitä, millaisia muokkauksia oikeasta elämästä saadut kokemukset ja ihmiset tarvitsevat, jotta heitä ei tunnistettaisi. Joissakin tapauksissa tarina itsessään on niin kaukana ihmisistä, joista vaikutteita on otettu, ettei tunnistaminen ole helppoa. Ihmisestä voi myös muuttaa nimen lisäksi esimerkiksi iän, paikkakunnan tai lasten lukumäärän. Oikeasta elämästä saattaa napata yksityiskohtia tai ihmisiä ihan huomaamattaankin, kuten oli käynyt Antti Tuurille, jonka isä oli yllättäen suuttunut huomatessaan oman maneerinsa esiintymisen kirjassa. Kirjailijoilla oli myös mielessä asioita, joita haluaisi jossain käyttää, mutta eivät vielä tienneet, miten ja olisiko se sopivaa. Keskustelussa pohdittiin paljon myös sitä, missä menevät sen rajat, mistä ja kenestä saa kirjoittaa. Laki saattaa joissain tilanteissa tulla vastaan. Ajankohtaisesti pohdittiin myös sananvapautta. Hyvä ohje tähän oli se, ettei pidä pelätä liikaa, mutta kannattaa pohtia etukäteen mahdollisesti vastaan tulevia kysymyksiä. Mielenkiintoinen keskustelu!
Heti perään oli keskustelu äänikirjoista ja rahasta. Taina Haahti haastatteli Tiina Raevaaraa ja Antti Tuomaista. Heti kärkeen tuotiin esille se positiivinen asia, että kirjojen myynti on kasvanut. Etenkin äänikirjojen suosio on huimaa. Kääntöpuolena on se, että korvaus tekijälle äänikirjasta on vain viidesosa painettuun kirjaan verrattuna. Asiaa on selitetty mm. sillä, että äänikirjojen tuotantokustannukset ovat niin suuret, kun pitää maksaa kaikille äänitysprosessissa mukana oleville tahoille. Vielä epäoikeudenmukaisempaa on se, että äänikirjoista tai muistakaan sähköisistä aineistoista ei makseta lainkaan kirjaston lainauskorvauksia. Positiivisena asiana mainittiin ns. pitkähäntäilmiö. Äänikirjojen myötä saadaan kuuntelijoita myös vanhoille kirjoille, joita ei painettuina myydä enää missään. Kirjojen elinkaari on siis pidentynyt. Kirjailijat korostivat rahan tärkeyttä kirjailijoille. Rahalla kirjailija ostaa kirjoitusaikaa. Jos ei ole rahaa, ei ole aikaa kirjoittaa, eikä kirjoja silloin saada kuunneltavaksi ja luettavaksi. Ja jollain pitäisi tietysti elääkin. Äänikirjakorvausten suuruuteen vaikuttaa varmasti myös se, että Suomessa kirjailijat ovat kovin yksin tehdessään sopimuksia kustantamojen kanssa. Ulkomailla on sen sijaan tehty yhteisiä sopimuksia esimerkiksi äänikirjojen korvauksista. Hankalaa on myös se, että kuluttajista on tullut vastahakoisia maksamaan palveluista ja sisällöistä, kun netistä saa niin paljon ilmaiseksi. Aihe oli selvästi tunteita herättävä. Kaikki sympatiat kirjailijoille! Aihe on mietityttänyt itseänikin paljon, joten keskustelun seuraaminen oli mielenkiintoista. Olen aiemmin kirjoittanut äänikirjojen suosiosta mm. täällä.
Messuilla oli hurjan paljon kiinnostavaa ohjelmaa, jota ei millään ehtinyt paikan päällä katsomaan. Onneksi osa ohjelmasta on nauhoitettu, joten seuraavan kuukauden ajan nautin todennäköisesti vähän kerrallaan messutunnelmasta ja mielenkiintoisista kirjallisuuteen ja ajankohtaisiin aiheisiin liittyvistä keskusteluista. Ehkä lukulistalle löytyy vielä uusia tuttavuuksia.
Kävittekö kirjamessuilla? Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Mikä innosti eniten?