Ihana ihana vauvamasu
Viikkoja on koossa 18. Ja vaikka tytärpuoleni kovasti väittää ettei hän huomaa mitään eroa masuni koossa, luulenpa että hän on väärässä. Tosin hän yleensäkin tykkää huomautella ylipainostani, joten ehkä tämä masun kommentointi on osaksi sitäkin.
Aikaisemmin pidin huppareita ja muita löysiä yläosia. Nyt olen siirtynyt äitiyspaitoihin, sellaisiin hyvin muotoja näyttäviin. On niin ihanaa kun masu kasvaa ja alkaa tulla esille. Tämä on juuri sitä aikaa kun se ei vielä kovin pahasti ole tiellä, mutta jo ainakin itse selvästi näen että olen raskaana. Ja mielelläni näytän sen kaikille muillekin!
Ellos ja H&M olivat avuliaita äitiysvaateostoksissa. Housuja löytyi monet, tosin oikean koon löytäminen tuntui välillä olevan haasteellista. Onneksi vanha untuvatakki menee vielä, joten olen pärjännyt sisävaatteiden hankinnalla. Vanhat toppahousutkin ovat niin väljät, että voin pärjätä niillä kevääseen asti. Kiitos raskauden aikaisen painon laskun.
Jostakin lueskelin nykyisiä suosituksia raskauskiloista, ja olin kauhuissani kun luin jostain että seuraavien 22 viikon aikana saa tulla 10 kg lisää painoa. Toivon hartaasti ettei tule. Tosin turvotus tulee varmasti jossain vaiheessa riesaksi, ja sittenhän se paino voi nousta monta kiloa viikossa kun neste ei vaan poistu. Toisaalta yllättävän paljon naisen pitäisi raskauden aikana saada kiloja lisää, jotta raskautta voidaan kuvailla terveelliseksi. Itsellä oli jo sen verran ylimääräistä raskaaksi tullessa, että neuvolan mukaan ei kauheasti haittaa vaikkei painoa tulisi juuri ollenkaan lisää. Mutta laihdutuksesta ei tietenkään ole kyse, vaan elintapojen rauhallisesta parantamisesta. Tosin suklaasta en ole vielä pystynyt luopumaan… Mutta pelkkä ateriarytmin muutos auttoi pudottamaan nelisen kiloa kymmenessä viikossa. Ja neuvola oli tyytyväinen. Niin olen kyllä minäkin.
Ajattelen painoa aina voipaketteina, jotenkin se on helpompi visualisoida. Kannan nyt mukanani 8 pakettia vähemmän voita joka päivä. Ja kaiken lisäksi osa voista kuuluu nyt Tumppikselle, kasvaneena verimääränä, lapsivetenä, istukkana ja muuna elinympäristönä. Itse tyyppihän ei vielä paljoa paina, olikohan jotain 200 g jossakin arvio… No, pikku voipaketti ehkä.
Neuvolassa kannustettiin aloittamaan masun rasvaus. Voi kun muistaisikin joka ilta… Tykkään sivellä masua muutenkin, joten samalla vaivallahan siihen levittäisi jotain hyvän tuoksuista kosteusvoidetta. Mutta kun ei kuulu tapoihin. Muutenkaan en ole innokas ihoni hoitaja. Minulla ei ole mitään ihonhoitorutiineja jos ei Cliniquen kasvosaippualla naaman pesua suihkun yhteydessä oteta huomioon. En rasvaa, en kuori, enkä meikkaa, säännöllisesti siis. Kaikkia tulee harrastettua satunnaisesti. Silloin kun siltä tuntuu. Kun jaksaa ja on aikaa. Ei siis kovin usein.
Pidän meikkaamisesta. Tykkään leikkiä väreillä. Mutta meikkaamiseen kuluva aika on minusta paremmin käytetty nukkumalla, arkena siis. Mutta sitten kun meikkaan, niin haluan että se näkyy. Luonnolliset nude-meikit eivät todellakaan ole minun makuuni. E-hei. Jos käytän kallista aikaani meikkaamiseen, sen on parempi näkyä. Olin ennen niin pettynyt löytämiini meikkeihin, koska missään ei ollut tarpeeksi väriä. Sitten löysin Make Up Storen upean värivalikoiman. Nykyään käytän lähinnä Inglottia. Heidänkin meikkinsä ovat todella pigmenttipitoisia, joten kun laitan luomiväriä se näkyy pitkälle iltaan eikä haihdu kuten Lumenet ja muut vastaavat.
Hmm… Taisin hairahtaa aiheesta. Pitäisiköhän lähitulevaisuudessa kirjoitella meikeistäni… Nyt takaisin vauvamasuun!
Olen siis täysin ihastunut kasvavaan etumukseeni. Kerrankin siihen on jokin hyvä syy! En liho, vaan kasvatan uutta elämää. Vaakakin on samaa mieltä, joten en voi olla täysin harhainen.
Ja nyt viime päivinä olen alkanut varmemmin mieltämään outoja tuntemuksiani vauvan liikkeiksi. Sillä eihän mikään kramppi ole niin nopea ja paikallinen kuin potku. Ilokseni olen myös huomannut että vauva liikkuu nyt pois omalta lempipaikaltaankin. Vihdoinkin koko lukaali kelpaa, eikä vain kyhjötetä yhdessä nurkassa. Nyt odotan innolla että liikkeet voimistuvat niin paljon että voin laittaa mieheni tai tyttäreni käden masulle kokeilemaan potkujen tuntua. Oi ihanuutta!
Iltaisin nukkumaan mennessä, ja aamulla herätessä tykkään tunnustella missä kohdun rajat menee ja miltä mikäkin masun kohta tuntuu. Supistukset ovat vihdoin vähentyneet, ja masu muutenkin rauhoittunut. Nyt on mukava kosketella ja kokeilla, tutkia ja ihmetellä muuttuvaa masua. Pitää jossain vaiheessa laittaa tännekin kuvia!
Onko siellä jossain muita oman masun ihailijoita? Vai vihailijoita?