Ihana ihana vauvamasu

Viikkoja on koossa 18. Ja vaikka tytärpuoleni kovasti väittää ettei hän huomaa mitään eroa masuni koossa, luulenpa että hän on väärässä. Tosin hän yleensäkin tykkää huomautella ylipainostani, joten ehkä tämä masun kommentointi on osaksi sitäkin.

Aikaisemmin pidin huppareita ja muita löysiä yläosia. Nyt olen siirtynyt äitiyspaitoihin, sellaisiin hyvin muotoja näyttäviin. On niin ihanaa kun masu kasvaa ja alkaa tulla esille. Tämä on juuri sitä aikaa kun se ei vielä kovin pahasti ole tiellä, mutta jo ainakin itse selvästi näen että olen raskaana. Ja mielelläni näytän sen kaikille muillekin!

Ellos ja H&M olivat avuliaita äitiysvaateostoksissa. Housuja löytyi monet, tosin oikean koon löytäminen tuntui välillä olevan haasteellista. Onneksi vanha untuvatakki menee vielä, joten olen pärjännyt sisävaatteiden hankinnalla. Vanhat toppahousutkin ovat niin väljät, että voin pärjätä niillä kevääseen asti. Kiitos raskauden aikaisen painon laskun.

Jostakin lueskelin nykyisiä suosituksia raskauskiloista, ja olin kauhuissani kun luin jostain että seuraavien 22 viikon aikana saa tulla 10 kg lisää painoa. Toivon hartaasti ettei tule. Tosin turvotus tulee varmasti jossain vaiheessa riesaksi, ja sittenhän se paino voi nousta monta kiloa viikossa kun neste ei vaan poistu. Toisaalta yllättävän paljon naisen pitäisi raskauden aikana saada kiloja lisää, jotta raskautta voidaan kuvailla terveelliseksi. Itsellä oli jo sen verran ylimääräistä raskaaksi tullessa, että neuvolan mukaan ei kauheasti haittaa vaikkei painoa tulisi juuri ollenkaan lisää. Mutta laihdutuksesta ei tietenkään ole kyse, vaan elintapojen rauhallisesta parantamisesta. Tosin suklaasta en ole vielä pystynyt luopumaan… Mutta pelkkä ateriarytmin muutos auttoi pudottamaan nelisen kiloa kymmenessä viikossa. Ja neuvola oli tyytyväinen. Niin olen kyllä minäkin.

Ajattelen painoa aina voipaketteina, jotenkin se on helpompi visualisoida. Kannan nyt mukanani 8 pakettia vähemmän voita joka päivä. Ja kaiken lisäksi osa voista kuuluu nyt Tumppikselle, kasvaneena verimääränä, lapsivetenä, istukkana ja muuna elinympäristönä. Itse tyyppihän ei vielä paljoa paina, olikohan jotain 200 g jossakin arvio… No, pikku voipaketti ehkä.

Neuvolassa kannustettiin aloittamaan masun rasvaus. Voi kun muistaisikin joka ilta… Tykkään sivellä masua muutenkin, joten samalla vaivallahan siihen levittäisi jotain hyvän tuoksuista kosteusvoidetta. Mutta kun ei kuulu tapoihin. Muutenkaan en ole innokas ihoni hoitaja. Minulla ei ole mitään ihonhoitorutiineja jos ei Cliniquen kasvosaippualla naaman pesua suihkun yhteydessä oteta huomioon. En rasvaa, en kuori, enkä meikkaa, säännöllisesti siis. Kaikkia tulee harrastettua satunnaisesti. Silloin kun siltä tuntuu. Kun jaksaa ja on aikaa. Ei siis kovin usein.

Pidän meikkaamisesta. Tykkään leikkiä väreillä. Mutta meikkaamiseen kuluva aika on minusta paremmin käytetty nukkumalla, arkena siis. Mutta sitten kun meikkaan, niin haluan että se näkyy. Luonnolliset nude-meikit eivät todellakaan ole minun makuuni. E-hei. Jos käytän kallista aikaani meikkaamiseen, sen on parempi näkyä. Olin ennen niin pettynyt löytämiini meikkeihin, koska missään ei ollut tarpeeksi väriä. Sitten löysin Make Up Storen upean värivalikoiman. Nykyään käytän lähinnä Inglottia. Heidänkin meikkinsä ovat todella pigmenttipitoisia, joten kun laitan luomiväriä se näkyy pitkälle iltaan eikä haihdu kuten Lumenet ja muut vastaavat.

Hmm… Taisin hairahtaa aiheesta. Pitäisiköhän lähitulevaisuudessa kirjoitella meikeistäni… Nyt takaisin vauvamasuun!

Olen siis täysin ihastunut kasvavaan etumukseeni. Kerrankin siihen on jokin hyvä syy! En liho, vaan kasvatan uutta elämää. Vaakakin on samaa mieltä, joten en voi olla täysin harhainen.

Ja nyt viime päivinä olen alkanut varmemmin mieltämään outoja tuntemuksiani vauvan liikkeiksi. Sillä eihän mikään kramppi ole niin nopea ja paikallinen kuin potku. Ilokseni olen myös huomannut että vauva liikkuu nyt pois omalta lempipaikaltaankin. Vihdoinkin koko lukaali kelpaa, eikä vain kyhjötetä yhdessä nurkassa. Nyt odotan innolla että liikkeet voimistuvat niin paljon että voin laittaa mieheni tai tyttäreni käden masulle kokeilemaan potkujen tuntua. Oi ihanuutta!

Iltaisin nukkumaan mennessä, ja aamulla herätessä tykkään tunnustella missä kohdun rajat menee ja miltä mikäkin masun kohta tuntuu. Supistukset ovat vihdoin vähentyneet, ja masu muutenkin rauhoittunut. Nyt on mukava kosketella ja kokeilla, tutkia ja ihmetellä muuttuvaa masua. Pitää jossain vaiheessa laittaa tännekin kuvia!

Onko siellä jossain muita oman masun ihailijoita? Vai vihailijoita?

Kommentit (4)
  1. Kiitos ihanista kommenteista! Ja vaikka edellisestä kirjoituksesta voi sen käsityksen saada, en ole mitenkään neuroottinen painoni suhteen. Tietysti haluan pitää itseni mahdollisimman terveenä, mutta en (edelleenkään) rajoita syömisiäni sen kummemmin. Ihan mielenkiinnosta käyn vaa’alla joka aamu herättyäni, ja eilisestä paino oli taas heilahtanut kokonaisen kilon ylöspäin. Eikä kauheasti tahtia haittaa, kyllä se siitä taas tasaantuu.

    Olin todellakin ylipainoinen jo raskauden alkaessa, tämä kaikkien vahtaama BMI taisi olla jotain 33:n luokkaa. Senpä takia neuvolassakin heti sanottiin että painoa ei TARVITSE tulla yhtään lisää, kunhan vauva vain kasvaa ja voi hyvin. Itse asiassa voi varmaan paremmin jos painoa ei tule, sillä onhan tässä hyvin suuri todennäköisyys että raskausdiabetes iskee jossain vaiheessa. Ja se ei tunnetusti ole vauvalle hyväksi. Eikä kyllä äidillekään. Sen takia olen koittanut maltillisesti muuttaa elämäntapojani terveellisimmiksi.

    Tuo 10 kg:n painonnousu (silloin kun BMI on näin korkea) oli Institute of Medicine:n joku suositus terveelliseen raskauteen, eli sen enempää ei saisi paino raskauden aikana nousta. Normipainoinen (BMI 18,5-24,9) sai kerryttää painoaan huomattavasti enemmän, enkä usko että tuo 20 kg on mitenkään erikoista. Naisten kehot reagoivat raskauteen niin eri tavoin, joskus jopa sama keho eri lailla eri raskauksissa, että nuo suositukset ovat sellaisia ylimalkaisia. Minkäs sille voi jos kroppa kerää nestettä. Kyllä se siitä taas liikkeelle lähtee.

    Itsellä on jo toinen raskaus (tosin edellisestä on kulunut reilut 11 vuotta) joten raskausarpia on omasta takaa jo valmiina. Eivät ne ole koskaan pahemmin menoa haitanneet, ja rintoihini sain niitä jo murrosiässä kun olen isorintaista sukua. Suurin yllätys oli kun kerran sain kuulla että myös selässäni on raskausarpia! (Edellisen raskauden aikana kun olin ihan ok mitoissa.) Lanteet on niitä täynnä, ja alamasu myös. Viimeinen oikein kunnon railo tuli synnytyksessä häpykumpuun asti. (Aiheuttaa välillä ongelmia kun tykkään siistiä karvoitusta.) Minun mielestäni arvet ovat oikeastaan aika mukavia, vähän niin kuin kunniamerkkejä. Ne eivät minua haittaa, ja ihan hyvillä mielin voin laittaa bikinit päälle sitten kun muu kroppa näyttää siltä että niissä kehtaa julkisesti esiintyä.. Lähinnä tuo masun rasvaus olisikin hyväksi sen vuoksi, että minunkin iho on välillä kutisevan kuiva.

    Ja ainakin viimeksi imetys oli todellista teho-laihdutusta, vaikka koitin kyllä syödä ja juoda koska muistan lukeneeni että imettäessä ei saisi varsinaisesti laihduttaa koska silloin rasvaan kertyneet myrkyt kulkeutuvat rintamaitoon. Joten laihduin ihan vahingossa. Tosin maidon tuotantokin oli pienen meijerin luokkaa, sitä vaan tuli ja tuli. Kunhan sen sai ensin käyntiin. Ja ihan liian pian iski rintatulehdus joka lopetti maidon tulon kuin seinään. Onneksi siinä vaiheessa oli jo pakastimessa parin kuukauden satsi maitoa…

    Tällä kertaa meinaan pitää rinnoistani extra-hyvää huolta, sillä pidin imettämisestä ja olisin mieluusti jatkanut vaikka vuoden ikään asti. En kylläkään sitä pidemmälle, niin kuin nykyään kuulee monen tekevän. Mielestäni siinä vaiheessa kun lapsi osaa sanoa ”anna tissiä” on jo menty liian pitkälle. Tätä mieltä ainakin tässä vaiheessa, katsotaan sitten puolentoista vuoden päästä… 😉

    Tuosta painon jakautumisesta vielä sen verran, että löysin tällaisen yleisohjeen samaiselta Instituutilta:

    • 3,4 kg vauvan paino raskauden lopulla (keskiarvo)
    • 0,7 kg istukka
    • 1,8 kg nesteitä (esim. turvotuksesta)
    • 0,9 kg kohtu
    • 0,9 kg lisäys rintakudokseen
    • 1,8 kg lisääntyneestä veren määrästä
    • 3,2 kg vararavintoa (rasvaa, proteiineja ja muita ravintoaineita)
    • 0,9 kg lapsivettä

    Eli jo tuon mukaan reilut 13,5 kg menee ihan noihin.

    Mutta kuten edellinen kommentoija sanoi, maalaisjärkeä niin sillä kyllä pärjää. Onnellista odotusta kaikille kanssaodottajille! Antakaahan kuulua itsestänne.

     

  2. Tuosta masun rasvaamisesta voi olla montaa mieltä 🙂 itse rasvasin rintojani alkuraskaudesta kuin raivopää kun toivoin ettei ne repeäisi. No, rv22 jälkeen sitten melkein kuului raps ja rinnat repesivät yhdessä päivässä ihan hämähäkin seiteille. Ja siitä eteenpäin on vain arvet lisääntyneet. Toki olen ollut aina pienirintainen ja nyt en enää niin pienirintainen.Nyt olen jo hyväksynyt niitten kirkuvan punaiset juovat ja odottelen mitä kivoja kuvioita maidonnousu saakaan niissä aikaan 🙂 Mahaan taas en rasvaa laittanut kuin todella harvoin, pakkasten tullen olen öljyä laittanut pari kertaa kun ihoni on niin kuiva ja kutisee helposti. No ensimäiset arvet mahaani ilmestyivät rv36 lopulla. Ja nekin ihan pieniä häiveniä alavatsassa, toki tässä on vielä muutama viikko aikaa niitä kasvatella.

    Tuosta painonnoususta.. Itsellä on tähän mennessä tullut painoa 20kg lähtöpainosta, ja en jaksa repiä siitä stressiä. Olin normaalipainoinen ennen raskautta. Neuvolassakin lopettivat kohkaamisen jokunen viikko sitten. Suurin syy painon niin suureen nousuun on se, että jouduin sairaslomalle, olikohan rv24, supisteluiden takia. Työni on erittäin fyysistä ja yhtäkkiä jouduinkin lopettamaan kaiken fyysisen toiminnan, joten kroppa alkoi keräämään nestettä. Onhan sitä puhdasta läskiäkin tullut, en sitä kiellä. Olen kuitenkin nauttinut elämästä, tästä raskaudesta ja syönyt hyvin. Ensimäinen 6kk raskaudesta meni ilman suklaata koska kroppa sanoi sille yök, mikä on mun kaltaiselle suklaahiirelle äärimäisen kummallista. Loppuraskaudesta olenkin sitten nauttinut siitä senkin edestä ;). 

    Nauti siis raskaudesta äläkä murehdi liikaa painonnousuja tai laskuja. Kun sulla on hyvä mieli ja olo niin vauvalla on myös. Maalaisjärjellä ja omaa kroppaa kuunnellen pääsee hyvin pitkälle.

    Masu on ihana asia <3 ja se toukka siellä sisällä äärettömän rakas!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *