Lehtimyyjät ovat viihdyttäviä

 

Minulle soitti pitkästä aikaa eilen lehtimyyjä. Olen ollut heidän vakiosoittolistallaan jo vuosia, koska tilaan Sanoma Magazinen lehtiä tasaiseen on/off-tahtiin. Minulla on tietyt lehdet joita tykkään lukea, ja otan ne mieluummin kotiinkannettuna kuin ostan ne, joten odottelen että joku mukava puhelinihminen soittaa ja alkaa kertoa mitä kaikkea tällä kertaa saisin tilatessani. Joskus olen ronkeli ja odotan parempaa tarjousta, mutta yleensä olen ollut tyytyväinen tarjoukseen ja saan lehteni. Sitten kun tilauksen hinta nousee tarjousajan jälkeen, lopetan tilauksen, ostan muutaman irtonumeron ja odottelen että puhelin soi…

Eilen se sitten soi. Vastasin nimelläni kuten yleensäkin kun joku tuntematon soittaa. ”Langan” toisesta päästä sen sijaan kuului hapuileva hiljaisuus, useamman sekunnin. Tämä luultavasti johtui siitä, että naimisiin mennessä vaihdoin sekä suku- että etunimeni. Hiljaisuuden rikkoi nuorehko miesääni joka esitteli itsensä ja yrityksen jonka puolesta hän soittaa. Ohi meni kuten yleensäkin; en koskaan huomaa painaa mieleeni noita tärkeitä sanoja puhelun alussa kun odotan tietoa siitä miksi yleensä olen puhelimessa kyseisen henkilön kanssa. Sitten alkoi aika epävarma myyntipuhe, ja vielä vähän murteella.

Olen oppinut siihen että on parempi kuunnella hiljaa koko rimpsu ja kertoa vasta sitten oma mielipide, oli se sitten ”ei kiitos” tai ”kuulostaa hyvältä”. Riippuen myyjän innokkuudesta ja myyntiartikkelista, tähän voi mennä minuutti tai kolmesta neljään. Tällä kertaa selvisimme aika vähällä. Kiitoksena hyvästä asiakassuhteestani he halusivat tarjota minulle puolen vuoden lehdet ilmaiseksi. Valitettavasti tällä kertaa heillä oli tarjota vain yksi lehti joka mahdollisesti kiinnosti. Vuoden tilaus puolen vuoden hinnalla ei oikein innostanut, ja kysyinkin olisiko heillä sitä lehteä minkä halusin. Pahoitellen myyjä kertoi, että kyseinen lehti ei tällä kertaa kuulunut valikoimaan. Haparoivan innokkaasti hän alkoi myymään kuitenkin niitä lehtiä jotka OLIVAT tarjouksessa mukana.

Sitten pääsimmekin siihen hauskaan osuuteen: hän myy ja minä esitän syitä miksi en ole oikein varma tilauksen järkevyydestä. Hän pyysi että nimeäisin lehden joka ENITEN kiinnosti, ja hän sitten kertoisi juuri sen tarjouksen ehdot. Nimesin sen ainoan joka heidän valikoimastaan tällä kertaa kuulosti edes lievästi kiinnostavalta. Sain hienon myyntipuheen ja tarjouksen vuoden lehdistä, ja huomautuksen siitä että olen tilannut kyseistä lehteä aikaisemminkin, joten tiedän kuinka hyvä lehti on kyseessä. Juu, tiedän. Tosin edellisen irtonumeron ostettuani totesin, että ainakin kyseisen numeron kohdalla oli tehty paha kuoppaan putoaminen juttujen laadun suhteen. Siis ei niinkään aiheiden, vaan nimenomaan juttujen kirjoitustyylin suhteen. Mutta vuosia lehteä lukeneena totesin, että annan heille yhden numeron anteeksi ja toivon että seuraava olisi parempi. Sitä en vielä ostanut kun mukana olisi tullut se huono edellinen numero, taas.

Myyntipuheen loputtua totesin että epäilen pahoin ettei minulla kohta ole aikaa enää lukea kyseistä lehteä sillä olen raskaana ja vauvakin syntyy piakkoin. Siihen reipastuva myyjä totesi, että lehtihän ilmestyy vain kerran kuussa, että kyllähän sitä nyt 30 päivässä yhden lehden saa luettua, vaikka toki hän ymmärtää että pienen vauvan kanssa aika on kortilla. Ihanan sympaattisesti ja ymmärtäväisesti hän osasi asian esittää. Joskin tähän vaiheeseen päästessämme totesin, että minulla on valttikortit käsissäni ja voitonvarma hymy huulillani sanoin: ”Minun pitäisi varmaan huomauttaa, että tämä on meidän viides lapsi.”

Puhelun toisessa päässä oli hetken pysähtynyt hiljaisuus. Sitten myyjäparka koitti kerätä itsensä ja alkoi myönnyttelemään että onhan siinä, juu, aika varmasti vähissä. Onneksi hän keksi vielä yhden mahdollisuuden: onhan heillä toinenkin tarjous! (Niin niillä yleensä on, olen huomannut. Joskus sitä kannattaa odottaa.) Samoin ehdoin (ja samoilla tilaajalahjoilla!) voisin saada myös puolen vuoden lehdet neljäsosan hinnalla! Tämä kuulosti jo paljon paremmalta, ja totesin että seuraavan vuoden aikana voisin juuri ja juuri saada puolen vuoden lehdet luettua. Tällä kertaa kaupat syntyi, mutta ilman tuota toista tarjousta olisi kyllä jäänyt tekemättä. Ihan vuodeksi en juuri tällä hetkellä halua kyseiseen lehteen sitoutua, haluan ensin nähdä mitä tasolle tapahtuu.

Myönteisen päätöksen saatuaan myyjä alkoi selvittämään tapahtunutta. Ensimmäiseksi hän halusi tarkistaa kenelle lehden oli myynyt! Ehkäpä tämä olisi kannattanut tarkistaa ensimmäiseksi, varsinkin kun nuo tarjoukset tuntuvat koskevan vain sitä henkilöä jota he ovat tavoitelleet. Vaan tiedä häntä, ehkä se on vain myyntipuhetta jolla saadaan myynnin kohde tuntemaan itsensä tärkeäksi. Samapa tuo. Joka tapauksessa jouduin selittämään hänelle että nimeni on muuttunut naimisiin menon seurauksena, ja hän naputteli uuden nimen tietoihinsa. Lopuksi myyjä vielä kävi läpi koko tilauksen ehtoineen, selvitti peruutuksen, laskun eräpäivän ja miten saan kestotilauksen muutettua määräaikaiseksi vaikka netin kautta. Tuttua juttua, mutta onhan se hyvä että käyvät läpi jos ei vaikka ole ennen sitä tehnyt. Ja muistipa vielä mainita uudelleen nimensä, ja minkä firman listoilla on!

Tätä kirjoittaessani soi puhelin. Arvatkaapa kaksi kertaa missä asioissa oltiin liikkeellä! Jouduin kuuntelemaan jälleen pitkän rimpsun lehdestä joka ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka ennen sitä olen tilannutkin. Tosin nyt selvisi miksi kyseisen lehden taso romahti muutama vuosi sitten: vesivahinko tuotantotiloissa pakotti huonoihin väliaikaisratkaisuihin. Se kyllä selittäisi paljon. Mutta nyt kuulemma lehti on taas takaisin kulta-aikojensa loistossa ja blaa-sitä ja blaa-tätä. (Tämäkin myyjä oli muuten mies, joskin selvästi eilistä vanhempi, ja puhui hänkin murteella!) Pitkän väsytystaistelun jälkeen totesin, että valitettavasti en nyt tällä kertaa ole kiinnostunut, kun edellisestäkin tilauksesta on parin vuoden lehdet lukematta. (En ole ehtinyt, enkä jaksanut.) Tilaajalahjat olisi kyllä olleet erinomaiset tällä kertaa, mutta pelkästään niiden takia en viitsi lehteä tilata jos tiedän ettei sitä itse tule luettua. Muita lukijoita ehkä talosta löytyisikin.

Myyjälläpä oli vielä valtti hihassaan: tilaushistoriaani silmäillen hän huomasi toisen mahdollisen myyntikohteen. Ja minun onnekseni tämä oli juuri se lehti jota jo eilen kyselin ensimmäiseltä myyjältä. Sain siis kahden päivän aikana tilattua juuri ne kaksi lehteä joiden tilausta olen odotellutkin, ja vielä mukavasti alennettuun hintaan! Harmi vain, että tällä kertaa tuon toisen lehden tilaajalahja ei ollut ihan mieluinen, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Kysyin vielä varmuuden vuoksi olisiko haluamaani tilaajalahjaa vielä saatavilla, mutta myyjä pahoitteli ettei hän ole sitä nähnyt enää vuoteen. (Myönnettäköön, näin sen mainoksessa silloin kun vielä itse viimeksi tilasin kyseistä lehteä.)

Sinänsä lehtitilausta tehdessäni olen kiinnostuneempi itse lehdestä, mutta huomioin kyllä aina myös kylkiäiset. Joskus siellä on ihan hyviäkin helmiä, joskus taas olen jopa jättänyt tilauksen tekemättä ihan vain sen vuoksi ettei tarvitse turhaa rihkamaa ottaa vastaan. Parempiakin tarjouksia tulee kuitenkin pian vastaan.

Ehdottomasti paras puheluni lehtimyyjän kanssa sattui kohdalleni alle vuosi sitten. Olin jokin aika aikaisemmin lopettanut tyttärelleni tulleen lehtitilauksen, koska kyseinen julkaisu ei häntä enää kiinnostanut ja etsimme tilalle jotain sopivampaa. Löysimmekin mieluisamman lehden muutamaa kuukautta myöhemmin. Joka tapauksessa kyseinen lehtimyyjä halusi myydä minulle jo lopettamani lehden. Kuuntelin myyntipuheen kohteliaasti loppuun asti ja esitin perustelut sille miksi kyseisen lehden tilaus meille lopetettiin. Syynä oli se, että tyttäreni kasvoi ohi ikäryhmästä jolle lehti on tarkoitettu. Hieman pettyneenä myyjä joutui toteamaan, että näin oli päässyt käymään.

Tästä lannistumatta hän innokkaasti hyppäsi mainostamaan kirjakerhoa joka olisi ikäryhmään paremmin sopiva. Kerroin, että olimme kyseisen kirjakerhon jäseniä useampi vuosi sitten koska halusin sieltä nimenomaan tiettyä kirjasarjaa tyttärelleni. Harmillisesti kyseinen kirjakerho melkeinpä lopetti kyseisen sarjan julkaisemisen, joten erosimme koska en jaksanut odottaa aina sitä yhtä kirjaa vuodessa jonka oikeasti haluaisin tilata. Niitä kun voi ostaa kaupastakin. Eli kiitos ei. Sitten hän ehdotti toista kirjakerhoa, mikä VARMASTI sopisi tyttärelleni. Itse asiassa kyseinen kirjakerho sopi jopa niin hyvin, että olimme jo sen jäseniä. Tässä vaiheessa melkein kuulin jo myyjän epätoivon, enkä voinut estää pientä sympaattista hymyä huulillani. Viimeinen naula myyjän arkkuun tuli siinä, kun hän ehdotti vielä jonkinlaisella epätoivon vimmalla yhtä ainokaista kirjaa ostettavaksi: Opi Englantia Akun ja Mikin kanssa. Ennen kuin ehdin vastata mitään myyjä oli jo kertomassa kuinka hyvä kirja on juuri englannin opiskelua aloittelevalle koululaiselle: hauskoja sarjakuvia millä oppii niitä ihan perussanoja, helppoa ja mukavaa. Melkein nauratti kun jouduin kertomaan myyjälle että olemme kaksikielinen perhe: tyttäreni on puhunut englantia jo ensimmäisistä sanoistaan alkaen! Kyseisen kirjan sanasto olisi voinut olla sopiva noin yhdeksän vuotta sitten… Sitä paitsi meillä on jo se kirja: ostin sen exälleni muuttaessamme Suomeen että hän oppisi suomea. Touché!

Kommentit (1)
  1. Ihana lukea että joku jaksaa oikeasti kuunnella lehtimyyjiä, nykyään kun kuulee että myyjät joutuvat haukkumisen ja kiroilun kohteeksi. Edesmennyt mummini möi aikoinaan lehtiä. Kun hän ryhtyi hommaan, vaarini mielestä se oli typerin idea minkä hän oli koskaan kuullut; provisiopalkalla ei ansaitse mitään-hän sanoi pankinjohtajan varmuudella.

    Mummi ei siitä lannistunut, eihän heillä ollut rahaongelmia, se oli vain ’harrastus’ kotiäidille (hän möi lehtiä kotoa käsin). Kylläpä muuttui ääni vaarinkin kellossa kun mummi vuosi vuoden jälkeen voitti ’vuoden myyjä’ kilpailuja, pääsi ilmaisille etelän matkoille vuosittain sekä sai lukemattomia uusia ystäviä muista lehtimyyjistä ja vakio-asiakkaistaan. Mummin lehdenmyynti-puhelut usein venyivät tuntien rupatteluksi, eikä vain lehdistä. Itse en siihen pystyisi, etenkään nykyaikana. Ajat ovat muuttuneet ja useimmat tilaavat lehtensä netin kautta eivätkä halua puheluita tuntemattomista numeroista.

    Ihanaa kevään jatkoa sinulle 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *