SE(X) vauva-aikana

Kirjoitin joskus raskauden aikaisesta seksistä täällä. Melkeinpä koko raskauden ajan seksi oli tyydyttävämpää kuin ennen ja välillä jopa tajunnan räjäyttävää. Olen aina nauttinut seksistä ja se on tärkeä osa elämääni, joten nautin täysin siemauksin tästä uudesta seksin ulottuvuudesta, kun keho tuntui olevan todella herkkä ja kaikki tuntui jotenkin selvemmin.

Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa kun ne pari tikkiä parantuivat, joten siitäkin syystä harrastelu jäi aika vähäiseksi. Lisäksi melkeinpä ensimmäistä kertaa elämässäni, niin että muistan, mieleni ei kerta kaikkisesti tehnyt mieli mitään seksiin liittyvääkään. Jopa siinä määrin että aloin huolestua. Väsymyksellä on tietysti osansa siihen ettei tee mieli ja ei jaksa, mutta yleensä en kieltäydy kun mieheni ehdottaa pientä pelehtimistä makuuhuoneen puolella. Nyt ei vaan tehnyt mieli.

Onneksi tikkien lähtemisen jälkeen alkoi omakin mieli herätä ajatukseen, että nyt voisi taas kokeilla. Loppuraskaudestahan seksin harrastaminen on kovin vaivalloista, ja odotin jo silloin sitä että saan miehen taas oikeasti lähelleni. Ensimmäinen kerta synnytyksen jälkeen on vähän kuin ensimmäinen kerta ikinä, paitsi että tiedät mitä tehdä. Mutta se uutuuden tunne… Näin ainakin jostain joskus luin. Todellisuudessa, vaikka se vähän oudon jännittävältä tuntuikin, mieleen tuli lähinnä että voi kuinka olen tätä kaivannut!

Raskauden aikana alkanut super-herkkyys ei ollut kadonnut mihinkään, ja aistit tuntuivat olevan äärimmilleen viritetyt. Kaikki tuntui suuremmin ja selvemmin ja olin täysin aistieni vietävissä. Toivottavasti sitä jatkuu vielä jonkin aikaa, vaikka suurin herkkyys onkin jo alkanut väistymään. Edelleen nautin seksistä suuresti. Jopa enemmän kuin ennen tätä raskauttani. Olen täysin rakastunut mieheeni ja on ihanan tuntuista olla hänen hellässä sylissään, ja antaa vain tuntemusten viedä mennessään. Kokemus on jotenkin paljon intensiivisempi kuin ennen, eikä se kovin tunteetonta ollut ennenkään.

Suurin haaste seksin harrastamiseen vauvataloudessa on löytää sopiva aika. Aika jolloin vauva nukkuu, ja aika jolloin itse jaksaa. Ja tietysti ehtii. Vaikka kuinka suunnittelisi että tänä iltana… Aika usein käy niin, että illalla kun vihdoin viimein pääsee sänkyyn jompi kumpi tai kummatkin ovat niin väsyneitä, ettei sitä kertakaikkisesti enää jaksa. On mukavampaa vain mennä nukkumaan että saa edes hetken nukkua ennen kuin täytyy herätä taas. Siksipä välillä hyökkäänkin mieheni kimppuun kesken päivän, nyt kun hän on ollut kesälomalla. Tietysti tämä toimii vain silloin kun muut lapsemme eivät ole kotona. Lasten ollessa kotona käytän hyväksi sitä, että nousen pumppaamaan maitoa aikaisin aamulla. Palatessani sänkyyn pumppauksen jälkeen on silloin tällöin hyvä tilaisuus herättää mies ihan vain rakastelua varten. Useasti sanotaan että pitäisi muistaa hoitaa myös parisuhdetta (seksillä[kin]) vauvan syntymisen jälkeen. Itse en voisi elää ilman.

Toinen haaste onkin sitten se, ettei vauva herää kesken aikuisten leikkien. Ei se muuten haittaa, mutta ikävä kesken kaiken lopettaa. Yleensä kun vauva nukkuu samassa huoneessa, enkä aina osaa olla ihan hiiren hiljaa. Onneksi meidän vauva ei äänistä hätkähdä, eikä ainakaan tähän mennessä ole kertaakaan herännyt meitä keskeyttämään. Toivottavasti tämä jatkuu.

Kaiken kaikkiaan suosittelen seksiä vauva-aikanakin kaikille. Se tekee ihmeitä jaksamiselle ja parisuhteelle. Väkisin ei pidä, mutta kannattaa muistaa että aina ei tarvitse tehdä mieli juuri sillä hetkellä, se halu usein herää siinä kun alkaa vain suudella ja halailla. Ja jos halu ei tule, niin suutelu ja halailukin tuo paljon mukavia mielihyvähormoneja kehoon.

Tietysti synnytyksen jälkeen piti käydä keskustelua ehkäisystä, ja päädyimme kumien kautta minipillereihin. Saa nähdä miten nuo pillerit itselle sopivat, olen aina ennen käyttänyt yhdistelmä-mallisia. Mutta mukavaa saada kumi pois käytöstä, näin kun naimisissa ollaan ja kaikkea. Imetystä en edelleenkään laske ehkäisyksi, ja vaikka mies sitä ehdottikin, en antanut hänen käydä solmimassa putkiaan solmuun. Jos vaikka joskus vielä… Tuskin, mutta haluan kuitenkin pitää sen mahdollisuuden edes muutaman vuoden vielä. Ehkä sitten kun ollaan kummatkin nelikymppisiä, sillä onhan meillä tässä jo katrasta kasvatettavana. Muuten en sitä pidä liian korkeana ikänä kasvattaa lapsilukua, vaikka itseä nolottikin myöntää vanhempieni ikä koulukavereille. Olihan se vähän ikävää, kun toisten vanhemmat olivat kolmekymppisiä, ehkä jopa kolmevitosia, ja omani juhlivat viisikymppisiään. Siis niin noloa. Mutta sitä kasvaa ja oppii olemaan välittämättä epäolennaisista. Tästä ehkä joskus lisää myöhemmin.

 

Suhteet Seksi Mieli

Päivä pienen vauvan elämässä

Myönnettäköön että vauvamme ei enää tunnu kovin ”pieneltä”, sillä hän on syntymäpainonsa jo tuplannut ja senttejäkin on tullut rutkasti lisää. Mutta nuorihan hän vielä on, vain vähän päälle pari kuukautinen. Nuoren vauvan elämä on edelleen lähinnä syömistä ja nukkumista, välillä jaksetaan olla hereilläkin, mutta aika suuri osa päivästä menee nukkumiseen. Otsikon saisikin siis vaihtaa kuvastamaan minkälaista on olla nuoren vauvan ÄITI.

Poikamme nukkui parina yönä 6-8 tuntia putkeen tankattuaan ensin koko illan maitoa suuren huudon vauhdittamana. Mehän olimme tietysti sekä ihmeissämme että tyytyväisiä, että näinkin nuorena herra veteli jo pitkiä pätkiä unta yötä ja selvästi on alkanut hahmottaa päivän ja yön eron, sillä päivällä tuollaiset unipätkät eivät tulisi kuuloonkaan, parhaimmillaan syödään parin tunnin välein, yleensä kuitenkin kolmen – neljän tunnin välein. Kun mainitsin asiasta Facebookissa, kummipoikamme (1v) äiti oli vihreä kateudesta, sillä kuopus ei juuri nuku. Koskaan. Ikinä. Millään. Siihen oli pakko todeta, että vaikka poika nukkuu, se ei suinkaan tarkoita että äiti saisi nukkua.

Nykyään puhutaan paljon lapsentahtisesta imetyksestä (jota kyllä imetystä lukuun ottamatta harrastetaan meilläkin), mutta meilläpä onkin tissintahtinen pumppaus. Eli äiti pumppaa maitoa (tai yrittää pumpata) neljän tunnin välein yötä päivää. Itselle on tärkeää että vauva saa rintamaitoa niin pitkään kuin mahdollista (tai jos ainakin sinne 4-6kk:n ikään asti, olisin tyytyväinen) ja kun tuo imetys ei yrityksistä huolimatta ole alkanut luonnistumaan, keskosuudesta luultavasti johtuen, niin meillä se maito siirtyy äidiltä vauvalle pullon kautta. Näin myös isi pääsee ”nauttimaan” yösyötöistä. Ja päivä-, aamu- ja iltasyötöistä.

Tämä pumppaustahti aiheuttaa aika paljon ongelmia. Ensinnäkin kaikki kotoa liikkumiset pitää suunnitella niin, että viimeistään neljän tunnin päästä on mahdollista pumpata, mieluiten kotona. Autossakin se onnistuu, ja vieraiden luona jos pumpun ottaa mukaan esim. päiväretkiä varten. Pumppu toimii myös paristoilla, joskaan en sitä ole koskaan kokeillut, eli periaatteessa pitäisi pystyä pumppaamaan missä vain. Mutta eihän sitä nyt ihan missä vain voi alkaa tehdä, sillä jo pelkkä sen ääni herättää huomiota. Saati sitten se, jos istuu vaikka kahvilassa torvet tisseissä kiinni.

Kun tiedetään että johonkin täytyy mennä tiettyyn aikaan, täytyy pumppaukset koittaa ajoittaa niin että meno on juuri niiden välissä. Yllättävän haastavaa. Varsinkin kun parin kuukauden valvomisen jälkeen on jo niin väsynyt, ettei herää herätyskelloon. Siitä, ja monesta muustakin syystä pumppausvälit välillä venyvät ja paukkuvat, ja samoin tekevät rinnat. Kaikki jotka ovat joutuneet kestämään ääriään myöten täyteen pakkautuneita rintoja tietää sen kivun mistä puhun. Se tunne on sanoin kuvaamaton. Siihen kun herää, sitä melkein juoksee pumpulle.

Olo on välillä kuin paremmallakin meijerillä. Maitoa tuotetaan, pumpataan, käsitellään, varastoidaan, se toimitetaan ”asiakkaalle”. Ja kaikki luomuna!

Imetyksestä pumppaus eroaa ainakin siinä, että välineistön huoltoon saa uppoamaan uskomattomat määrät aikaa. Kun ensin syöttää vauvan ja sitten pumppaa itsensä, mittaa maidon tuoton, valmistelee sen varastointiin, varastoi joko jääkaappiin tai pakastimeen ja huuhtelee välineistön (jos seuraava setti on jo valmiina, eikä siis tarvitse pestä heti joka käytön jälkeen) voi ehtiä jopa pari tuntia hengähtää ennen kuin vauva syö uudestaan. Pesuvuoron iskiessä väliaika kutistuu ehkä tuntiin. Ja siinä ajassa pitäisi sitten nukkua, syödä, hoitaa muulle perheelle ruoka, käydä kaupassa, pyykätä, siivota, järjestellä, kirjoittaa blogia, ja hoitaa kaikki muut arjen pyörivät asiat, niin… Tunnit loppuu päivästä aika vikkelästi kesken. Ja äiti on vähän väsynyt.

Mieskin koittaa välillä sanoa, että kai sitä nyt voi välillä olla vähän pidempään pumppaamatta. Kokemuksesta voin sanoa, että pumppausvälin pidennyksestä seuraa ainakin kaksi epätoivottua asiaa: kipeät rinnat, ja maitomäärän vähentyminen. Rinnat saa nopeasti kivuttomiksi parilla pumppauksella, mutta tuo maitomäärän nostaminen takaisin ylös on parin päivän projekti kun pumpataankin 2-3 tunnin välein. Kysynnän ja tarjonnan laki kun hallitsee rintamaidon tuotantoa. Ja sitten kun pitää pumpata vielä tiuhemmin, ei jää enää aikaa mihinkään muuhun ja koko päivittäinen elämä muuttuu mahdottomaksi. Satunnainen tunnin tai kahden pidennys välissä ei välttämättä maata kaada, mutta olen huomannut että kun rinnat ovat tottuneet neljän tunnin väleihin, ne myös mielellään pitävät siitä kiinni. Äidilläkin on mukavampi olo silloin. Tosin joskus tekee mieli pumpata useamminkin, kun tuntuu että rinnat kipeytyvät jo puolentoista-kahden tunnin jälkeen. Silloin kuvaan astuu tämä tissintahtinen pumppaus. 😉

Meillä kun äiti sanoo että on aika umppa-pumppa, niin kaikki ymmärtävät että äiti häviää nyt Facebookin pelejä pelaamaan noin puoleksi tunniksi. Sillä pumppausta ei alle vartin saa tehtyä millään, ja kun torvista on pidettävä toisella kädellä kiinni (pumppaus yksikätisesti vaati vähän opettelua, mutta se on mahdollista!) niin ei jää kuin hiiri-käsi käyttöön. Klik-klik. Oli se sitten päivän uutiset tai Facebookin pelejä. Kirjoittamisen saa unohtaa kokonaan.

Suhteet Ystävät ja perhe Terveys