Mutsi tutustumassa Romanian romanifeministeihin

Mussen syntymän jälkeen olen tehnyt muutamia 1-3 päivän reissuja, mutta Romanian matkani oli pisin poissaolo kotoolta Mussen synnyttyä toukokuussa 2018. Matkan alussa fiilikset olivat hieman ristiriitaisia. Oli ihanaa, ettei tarvitse yöllä herätä ja saa nukkua monta yötä rauhassa itsekseen. Mietitytti mitä Musse ajattelee, kun en ole kotona. Onkohan hän mun palattua loukkaantunut, että lähdin pois? Onneksi sillä oli super hyvä hoito, kun yksi Mussen kolmesta tädistä tuli Roomaan häntän hoitamaan mun reissun ajaksi. On myös jotenkin yllättävää kuinka kova ikävä Mussea on lyhyillä matkoillakin ollut. Onneksi on What’s app videopuhelut ja Facetime-puhelut.

Matkustin Romaniaan Helsingin Diakonissalaitoksen porukan kanssa. HDL tukee Romaniassa E-Romnja nimistä feminististä kansalaisjärjestöä, joka ajaa Romanian romaninaisten oikeuksia. E-Romnja keskittyy toiminnassaan  ruohonjuuritason toimintaan romaniyhteisöissä sekä vaikuttamistyöhön kansallisella tasolla. E-Romnjalla on 4 työntekijää ja Carmen Gheorghe toimii järjestön toiminnanjohtajana. Matkamme aikana vierailimme Palamidan romanikylässä Valea Seacassa, jonne on avattu ”Naisten toimisto,” joka on kylän naisten oma tila. Naiset ja lapset kokoontuvat siellä päivittäin. He saavat siellä tukea arkeensa monella tapaa. E-Romnjan työssä on tärkeää muuttaa naisten ajatusta itsestään ja mahdollisuuksistaan. Toki ”Naisten toimisto” tarjoaa aivan konkreettistakin apua ruuan, lääkeiden ja koulutusstipendien muodossa kylässä, jossa asuinolot ovat todella alkeelliset. Kaikesta perusasioista on jokaiselle perheellä pulaa. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana kaksi pientä lasta oli kuolut Palamidassa influenssaan.

Tiesin, että Palamidassa tilanne on vaikea, joten en siis erityisemmin yllättynyt tilanteesta. Intian slummeissa ja Ghanan vähävaraisten kaupunkilaisten asunnoissa on tullut nähtyä miten erilaisissa oloissa ihmiset elävät. Romanian romaninaisten tilanne on myös äärimmäisen köyhyyden lisäksi muutenkin vaikea. Romanit ovat maassa edelleen syrjitty vähemmistö ja he joutuvat kokemaan rasisimia jatkuvasti kaikkialla. Lisäksi naisten kohtalot voivat olla erityisen ikäviä patriarkaalisessa kulttuurissa. Nuoria tyttöjä naitetaan edelleen nuorina. Naiset joutuvat kantamaan paljon vastuuta kodinaskareista. Tämän lisäksi heillä on suuri riski joutua väkivallan tai raiskauksen uhreiksi.

Eräs matkaseuruueni jäsen kysyi, että tuntuiko minusta vaikealta käydä Palamidassa, koska olen nykyään pienen lapsen vanhempi. Rehellisesti tämä ajatus ei ollut käynyt kyllä mielessäni kertaakaan. Ehkä hieman aiempaa enemmän ajattelin, että miten nainen, jonka kotona vierailimme, pärjää pienessä yhden huoneen talossa kolmen lapsen ja vauvan kanssa sekä onko vauvalle riittävästi ruokaa. Olen enemmän ehkä ajatuksiltani ihminen, joka keskittyy ratkaisuihin mielummin kuin omiin tunteisiini. Kylässä vierailu stimuloi ajatuksia siitä mitä kaikkea maailmassa pitäisi tapahtua, jotta Palamidan ja muiden vastaavassa asemassa olevien romaniperheiden tilanne muuttuisi paremmaksi. Mielessäni pyöri ajatuksia liittyen nuorten ammatilliseen koulutukseen, terveyteen, naisten oikeuksiin ja romanien yleiseen kohteluun Euroopassa. Maailman kauheuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista ajattelen, että mun kokema surkuttelu jonkun ihmisen elämästä ei auta tässä universumissa mitään. Teot ratkaisevat. Toisen tilanteen sääliminen ei ole hyväksi kenellekään.

Viiden yön jälkeen oli ihana palata kotiin Roomaan. Musse oli matkani ajan kipeä ja se tuntui tietty ikävältä, etten ollut hänen luonaan. Lisäksi hän oli nukkunut huonosti flunssan vuoksia ja varmasti puolisokin oli öistä ja töistä aika poikki. Palattuani vietiin Musse lääkäriin ja tsekkattiin korvat. Kaikki oli kunnossa ja pikkaisella oli vaan kova flunssa, joka sitten tarttui minuunkin palattuani. Seuraavalla viikolla huomasin, että kyllä matka jonkun jäljen Musseen jätti. Matkan jälkeen ensimmäisenä päivänä, kun olimme ihan kahdestaan päivällä, en voinut enää mennä vessaan tai poistua huoneesta ilman, että Musse alkoi kitistä. 

Kuvat:
1) Vauvan sänky, joka on viritetty asunnon kulmaan perheen sängyn yläpuolelle. Siinä on hyvä keinuttaa lapsi uneen
2) Palamidan naisia ja lapsia ”Naisten toimiston” edessä

 

IMG_7830.JPG

IMG_7845.JPG

Perhe Vanhemmuus Matkat

Turrevaunuilua Roomassa

Rooma on yllättävän kompakti isoksi kaupungiksi. Monet merkittävimmistä nähtävyyksistä sijaitsevat kävely etäisyydellä toisistaan. Viime viikolla meille tuli käymään ystävä Suomesta, joka ei ollut aikaisemmin käynyt Roomassa. Perjantaina otimme sitten ystävän ja Mussen kanssa haltuun Rooman turisti high lightit.

Kävelyreittimme oli Piramide, Circus Maximus, Colosseum, Forum Romanum, Piazza Venezia, Fontana Di Drevi, Espanjalaiset portaat, Pantheon, Piazza Navona ja Tiberin rantaa pitkin takaisin Piramiden lähellä sijaitsevaan kotiimme. Tämän lisäksi kävimme kaupoissa ja maistelimme herkkuja. Yhden päivän aikana syötiin minileivoksia, kastanjoita, jäätelöä ja juotiin Aperol Spritzit. Mussekin sai pienet maistiaiset kastanjaa ja jäätelöä. Kotikulmilla ostettiin vielä pizzat kotiin ja vähän juustoa, joka tietty vaati vielä viininkin. Meillä oli todella nasta Rooma-päivä ja Musse jaksoi istua vaunuissa hyvin melkein viime metreille asti. Tiberin rannalla hänet piti ottaa olkapäille keikkumaan, kun vaunuissa istuminen alkoi jo käydä Mussen hermoille.

100-luvulla rakennettu Pantheon on yksi suosikki rakennuksistani maailmassa. Pantheon on alunperin ollut kaikkien jumalien temppeli, mutta 600-luvulla paavi Bonifatius IV:n mukaan ”pakanallinen saasta oli saatu siivottu pois” sieltä ja Pantheonista tuli kristitty kirkko. Tämä on tietenkin se syy, että rakennus on säilynyt niin hyvin meidänpäiviin asti. Pantheonista tekee niin ihmeellisen sen valtava betonikupoli, jota ei ulkoapäin graniittipylväitä katsoessa osaa ollenkaan odottaa. Patheon on kuin sylinteriin upotettu pallo. Sen betonikupoli on 43,44 metriä leveä ja on maailman suurin raudoittamaton betonikupoli Wikipedian mukaan.Tämän valtavan kupolin tekemisen on aikoinaan mahdollistanut hitaasti kuivuvan valumuurimassan keksiminen. Kupolin päälaki on auki ja rakennuksen sisältä näkee taivaan. Suosittelen käymään, jos joskus Roomaan eksyt.

Mussen kanssa on oikeastaan aika mutkatonta seikkailla milloin missäkin. Musse tykkää istua vaunuissa ja katsella asioita. Lisäksi Musselle kelpaa hyvin lämmittämätön ruoka ja maito eli ruokaa voi antaa milloin vaan ja missä vaan. Nukkuminenkin luonnistuu mainiosti vaunuissa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka mukavaa vauvan kanssa on seikkailla. Varsinkin kun on liikenteessä kaksi aikuista ja yksi lapsi niin homma on helppoa, kun aina kaksi kantamaan rattaita ja pääsee itsekin yksin vessaan.

Ennen Roomaan muuttoa viime marraskuussa meidän perhe oli Brysselissä ja Berliinissä. Tulimme Belgiasta Saksaan junalla. Mussen ukki asuu Berliinissä ja vietimme siellä pari viikkoa. Suurin ero vauvan kanssa matkusteluun aikaisempaan verrattuna on illat, koska ravintolaan pitää mennä todella aikaisin tai sitten syödään takeaway ruokaa yöpaikassa. Euroopassa, varsinkin Etelä-Euroopassa, illalliselle mennään klo20-21 maissa. Vielä Musse ei ole niin eurooppalaistunut, että nämä myöhäiset dinnerit sujuisivat muitta mutkitta. Katsotaan mikä on tilanne Rooman kevään jälkeen.

(Viidestä kuvasta kiitos kuuluu ystävälleni V. Metterille)

1.jpg

2.JPG

3.JPG

5.JPG

6.jpg

7.jpg

8.jpg

9.jpg

 

Perhe Lapset Matkat Suosittelen