Olen ollut nyt reippaan vuoden kotona lapsemme kanssa. Vuoden aikana oma päivä- tai no koko viikkorytmi on mennyt täysin uusiksi mietiessäni elämääni ennen lasta. Vauvavuosi muutti myös paljon suhtautumistani useita arjen pieniä, ennen itsestään selviä, asioita kohtaan. Erityisesti niitä asioita, joita ennen tein päivittäin kiinnittämättä niihin juurikaan huomiota. Asioita, joidenka kohdalla saatoin jopa välillä ajatella: ”onko  minun aivan pakko?”

Mietinkin, onkohan siellä ruudun toisella puolella mahdollisesti muita kotona olevia vanhempia, jotka samaistuvat näihin ajatuksiini?

* Kiireetön aamusuihku

Enpä olisi koskaan arvannut, kuinka nykyisin arvostan rauhallista, yksin otettua aamusuihkua. Arkena minun pitää käydä suihkussa joko illalla tai aamulla niin, että yritän juosta suihkuun lapsen ollessa päiväunille. Jos en joskus jaksa illalla käydä suihkussa, mutta lapsi ei myöskään nukahda päiväunille tarpeeksi ajoissa, joudun ottamaan pikkuisen kylpyhuoneeseen mukaan istumaan sitteriin. Voitte kuvitella, ettei tämäkään vaihtoehto ole se kiireettömin, saatika rentouttavin.

* Rauhallinen lounas

Pyrin siihen, että söisimme lapsen kanssa mahdollisimman usein samanaikaisesti. Vaikka hän osaa jo aika sujuvasti käyttää lusikkaa ja haluaa syödä mahdollisimman itsenäisesti, ei se automaattisesti tarkoita minulle rauhallista ja katkeamatonta ruokahetkeä. Tämän takia pidänkin nykyisin aivan erilaisessa arvossa niitä ruokailuita, jolloin saan syödä lautaseni tyhjäksi aivan rauhassa ilman ylimääräisiä keskeytyksiä.

* Päiväunet juuri silloin kun itse haluan

Tällä hetkellä en vain voi arkisin mennä nukkumaan juuri silloin kuin itse haluaisin. Kyllä se on lapsi, joka nyt määrää päiväunissa tahdin. Viikonloppuisin meillä on kuitenkin mahdollisuus Mirkon kanssa sopia niin, että toinen saa vuorollaan nukkua haluamansa päiväunet. Silloin unet tuntuvatkin erityisen makoisilta.

* Musiikin kuuntelu kuulokkeiden kautta

Ennen minulla oli aina kuulokkeet korvilla lähtiessäni ulos. Kuuntelin musiikkia kävellessäni, ajaessani pyörällä tai kulkiessani joukkoliikenteen kulkuneuvolla. Nykyisin lapsen olessa melkein aina mukanani aika kuitenkin menee hänelle höpötellessä tai mahdollisesti puhelinta selaillen, jos hän nukkuu. Lähtiessäni yksin ulos, vaikka vain kauppaan, pyhitänkin usein sen hetken musiikille.

* Urheilu

Asia, jota en haluaisi laittaa tälle listalle. Haluaisin nimittäin sano, että urheilua voisi nykyisin pitää ihan yhtä arkisena toimintana kuin se on ollut ennen lasta, sillä tiedän monta vanhempaa, jotka pystyvät tähän. He ovat keksineet, kuinka nauttia liikunnan helppoudesta vielä silloinkin kun heistä tulee vanhempia. Minä en kuitenkaan tällä hetkellä ole yksi niistä vanhemmista. Vaikka kaipaan kunnon treenaamista päivittäin, en lopulta jaksa, enkä edes viitsi etsiä itselleni aikaa urheilemiselle. Tiedän kuitenkin, että seuraavan kerran treenatessani, se tunne minkä urheilusuorituksen jälkeen tulee on varmasti huumaava.

Mikä on sinulle arjen luksusta?

INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN’