Todellisuudessa oma farmielämä päättyi tuossa toissa päivänä kun vihdoin viime torstaina omena kausi sai päätöksensä, mutta olin kirjoittanut postauksen meidän tyypillisestä arkipäivästä, että mitäs se oikein pitää sisällään. Puutteelisen nettiyhteyden vuoksi en kuitenkaan päässyt julkaisemaan tätä aiemmin, mutta tehdäänpä se nyt sitten! 🙂

Saavuin tänne pikkuiseen mutta sitäkin sympaattisemmalle Harcourtin omenafarmille tammikuun 25. päivä, tarkoituksena tehdä kokoon 88 farmipäivää, jotta saisin halutessani anoa itselleni toisen vuoden working holiday viisumia. Omena kausi on kuitenkin ollut tänä vuonna täällä suorastaan surkea ja vaikka aikaa täällä farmilla on tullut vietettyä jo reippaasti lähemäs sata päivää, ollaan oikeita töitä tehty alle 40 päivän verran.  Niinä onnellisina päivinä kun meillä sattuu olemaan ihan oikea työpäivä kuluu se useimmiten seuraavanlaisesti…

5.50 Kello soittaa ensimmäisen herätyksen ja ei auta muuta kuin kömpiä ylös lämpimästä sängystä ja kiskoa pikkaisen lisää vaatetta päälle että tarkenee siirtyä lämmitetystä makuuhuoneestamme keittiöön puolelle. (Kyllä vaan, täällä on törkeen kylmät yöt!) Jaan tällä hetkellä huoneen englantilaisen Neilin ja japanilaisen Naokon kanssa ja yleensä me ollaan aamuisin ensimmäisinä hereillä, kaikki yhtä pirteinä totta kai. Itse pistän puurot tulille ja kahvivedet kiehumaan ja samalla valmistelen lounastarpeita matkaan mukaan. Aamupalaa syödessä tulee usein selailtua Suomen tapahtumat läpi facebookin, ilta-sanomien ja hs:n sivuilta sekä tietysti vastailtua viesteihin mikäili niitä on sattunut yön aikana Suomesta saamaan. Aamiaisen ja astioiden tiskauksen kautta vaihtamaan työvaatteet ylle ja levittelemään aurinkorasvaa ympäri kroppaa ainakin varmuuden vuoksi, jos se aurinko sattuisi vaikka paistamaan. On muuten ihme kuinka vaivattomasti ja sulassa sovussa sitä onnistuu valmistamaan aamupalansa, pakkaamaan lounaansa ja hoitamaan kaikki muut aamutoimensa täällä talossa, vaikka parhaimmillaan tai pahimmillaan meitä on ollut yhtä aikaa täällä 16 henkilöä käyttämässä samaa pientä keittiötä ja yhtä ainoaa wc-tä ja kylpyhuonetta.

6.45 Kellon lyödessä varttia vaille seitsemän kaikki siirtyvät pihalle oman picking backin ja lounaskassinsa kanssa odottamaan ja yleensä pian Lucas kurvaakin minivaninsa kanssa noutamaan porukan kyytiin ja matka kohti omenapeltoja alkaa. Vanin kyydissä yleensä pohdimme mitä lajiketta mahdamme poimia ja onkohan kysessä stripe pickingiä vai colour pickingiä ja tottakai sarkastisesti hihkumme sitä kuinka innoissamme olemme tästä tulevasta työpäivästä.

7.00 Yleensä vasta aamulla saamme tietää missä työskentelemme ja mitä omenoita keräämme. Tähän mennessä on tullut jo kerättyä royal galaa, red deliciousta, fujia ja perfect pinkiä sekä pink ladya colour- että stripe picking menetelmällä. Colour pickingissä kerätään aina tietyn väristä omenaa ja joskus tämä tyyli on todella hidasta ja turhauttavaa ja joudut kävelemään ja siirtämään tikkaita koko ajan. Yhden binin tekoon saattaa helposti kulua lähemmäs 3 tuntia. Stripe pickingissä taas kerätään puut tyhjiksi huonoja omenoita eli linnun syömiä tai muuten pilalle menneitä lukuun ottamatta. Tämä tyyli on enemmän kaikkien mieleen ja helposti päivän aikana saa täyteen kymmenenkin biniä parin kanssa. Palkkahan meille maksetaan sen mukaan mitä me keräämme. Colour pickingistä saamme 33 dollaria per bin ja stripe pickingistä 30 dollaria. Tämä summa siis jaetaan parin kanssa, jos siis et satu keräämään yksin ja sen lisäksi me maksetaan vielä verot palkastamme. Eipä täällä siis ole juurikaan rikastumaan päässyt…  Itse olen tällä hetkellä parina taiwanista kotoisin olevan Billin kanssa ja ennätys määrä on 12 biniä yhden päivän aikana.

Royal gala oli ensimäinen lajike jota kerättiin. Itse tykkään tämän omenan mausta ehkä vähiten. Fuji ja pink lady puskee kirkkaasti edelle 🙂

Päivän aikana korviin kantautuu puheensorinaa lukuisilla eri kielillä. Englantia eri aksenteilla, mandariinia, japania, italiaa, ranskaa, ruotsia, portugalia. Välillä iloisina ja energisinä huudahduksina, toisinaan pientä kiroamista tikkaiden kanssa, välillä viatonta rupattelua ja kuulumisten vaihtoa, joillain raikaa muusiikit taustalla viihdyttämässä. Meillä on onneksi töissä suht rento meininki, vaikka kaikki toki haluavat saada mahdollisimman nopeasti binejä tehtyä. Kaikki ihmiset farmilla ovat mukavia traktorikuskeista lähtien, joten sen puoleen tämä paikka on kyllä ollut onnistunut valinta. 

11.00 Lounastauko. Tässä vaiheessa nälkä yleensä kurniikin jo vatsan pohjassa. Picking backit maahan ja eikun nojamaan biniin ja nauttimaan lounasta ja termarikahvia jonka aamulla on pakannut mukaan. Ruokaa ei valitettavasti ole mahdollisuus lämmittää tai pitää kylmänä joten jonkun verran joutuu käyttämään mielikuvitusta eväiden kanssa tai ottamaan pakastetun jääkalikan matkaan mukaan… 😀 Itse tykkään syödä ihan ruokaa, koska usein kesken päivän olen oikeasti tosi nälkäinen ja on tullut todettua että jotenkin sitä vaan jaksaa painaa niin paljon paremmin kunnon ruualla joten mukana on milloin mitäkin. Yleensä riisiä ja esim ihan currykastiketta, täytettyjä wräppejä, kasa itse tehtyä pinaatti-tai porkkanalettuja ja tonnikalaa ja mitä sitä nyt ikinä mieleen tulee. Suurin osa jengistä vetää vohvelikeksien, suklaan tai sipsien voimalla mutta ehkä pakko tehdä ihan oma postaus siitä mitä muut ihmiset täällä yleensä syö, koska  monille jutuille on tullut pyöriteltyä kyllä enemmänkin silmiä välillä täällä… 😀

11.30 Tauon loputtua työt jatkuu taas. Yleensä tässä vaiheessa minäkin laitan viimeistään musiikit puhelimesta soimaan jotta saisi vähän lisää energiaa työntekoon.

15.00 Työpäivä loppuu välillä vähän mihin aikaan tahansa, mutta yleensä lopetellaan viimeistää kolmen korvilla. Jos oma bini on jo täynnä eikä saa lupaa aloittaa uutta, tulee usein mentyä auttamaan muita täyttämään bininsä. Välillä saadaan jonkunlaista palautetta tai infoa vielä työpäivän päätteeksi, useimiten ei, vaan ahtaudutaan taas vaan autoihin ja Lucas kuskaa meidät takaisin kotiin. 

15.15 Kilpailu suihkuvuoroista alkaa heti kotiin päästyä. Usein mennään siinä järjestyksessä missä ollaan tultu kotiin tai lopetettu työt. Ihan reilu peli etten sanoisi. Sääntönä on että suihkussa saa viettää aikaa maksimissaan kahden biisin verran (jos kuuntelee siis musiikkia samalla) ja jos haluaa olla pidempään jättäytyy suoraan jonon hännille. Puretaan ja tiskaillaan lounaskamat ja keitellään päiväkahvit ja otetaan pientä välipalaa mikäili kokee sellaista tarvitsevansa.

16.00 Moni puuhailee mitä nyt ikinä sattuu mieli tekemään. Osa viihtyy tv:n ääressä, osa menee suoraan vähän lepäilemään, osa lukee, toiset saattaa urheilla. Itse hyökkään yleensä keittiöön heti kun se vaan tyhjenee ja valmistelen dinnerin tai teen sen jo suoraan valmiiksi. Tyhjässä keittiössä tulee kokattua niin paljon mielummin kuin 6 muun ihmisen kanssa 😀 Tilaakaan kun ei ihan älyttömästi ole.

17.30 Dinnerin valmistelun jälkeen tulee usein lähdettyä urheilemaan jos energiaa vaan piisaa. Lenkkiä, kuntopiiriä tai edes jotain.  Jos ei energiaa löydy tulee lueskeltua kirjaa tai blogeja tai tsättäiltyä suomeen.

19.00 Dinneri aika ja suihku uusiksi jos tuli urheiltua. Samalla tulee siivoiltua keittiö kuntoon aamua varten, ehkä istuskeltua olohuoneessa muiden kanssa höpötellen.

20.30 Ihan viimeistään tässä vaiheessa porukka rupeaa siirtymään jo omiin huoneisiinsa ja sänkyihinsä, uskokaa tai älkää 😀 Itse kanssa viimeistään tässä vaiheessa kömmin peiton alle ja siellä  tulee lueskeltua kirjaa ja blogeja taas tai sitten höpötellään Neilin kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Usein kuitenkin uni yllättää jo yhdeksän korvilla. Yöunien jälkeen kuitenkin kello herättää taas ja mitä enemmän työpäiviä on takana, sitä enemmän lihaksia jomottaa aamuisin. Mutta ei auta kuin nousta ylös ja valmistautua taas päivään, onneksi meillä harvoin on enemmän kuin neljä työpäivää putkeen… 😀

Täytyy vaan toivoa että immigration katsoo tämän meiningin läpi sormien ja myötää meille viisumit työpäivien vähyydestä huolimatta. Vielä ois jäljellä parit viimeiset viikot omena farmilla, ei auta kun ottaa hommasta ilo irti! 😉

Näin tyylikkäänä sitä tulee työpäivänä oltua! 😀 Kerätään tosiaan omenat ensin tuohon meidän picking backiin josta ne tyhjennetään tuohon punaiseen biniin. Tuo picking back painaa täytenä noin 16-20 kiloa. Tuohon biniin menee noin 20-24 säkillistä omenaa eli noin 320-480 kiloa. Keskimäärin kerätään tämän hetkisen parini kanssa 10 biniä per päivä eli 4800 kiloa omenoita päivässä! Thomas tässä yks ilta laski monta omenaa hän kerää viikossa ja luku oli jäätävä, en kyllä itse nyt muista sitä enää valitettavasti! 😀

Tälläistä hauskaa. Jos joku miettii farmille lähtöä, itse voin jopa suositella apple pickingiä, ei yhtään hullumpaa ;P

xoxo