Australian mantereella on pian tullut vietettyä jo kokonaiset kaksi kuukautta. Toisaalta tuntuu että aika on mennyt kuin siivillä, toisaalta taas tuntuu että täällä olisi ollut jo pidempääkin, johtuen ehkä siitä kun on ”kotiutunut” niin nopeasti. Vaikka olo on kotoisa tälläkin puolella palloa, on toki vastaan tullut tapoja ja asioita jotka eroavat siitä miten Suomessa toimitaan, sekä myös joitain juttuja jotka vain ihmetyttävät ja kummastuttavat välillä tätä pientä kulkijaa. Päätin listata muutamia asioita joita itselleni on täällä tullut eteen ja jotka tehdään eri tavalla kuin mihin Suomessa ollaan totuttu tai mitkä vaan itseän ovat ihmetyttäneet. Osan jutuista toki tiesin jo ennakkoon, osa taas tuli yllätyksenä joko positiivisessa tai vähemmän positiivisessa mielessä… 😀

* Liikenne. Täällä tosiaan ajetaan eri puolella tietä kuin esimerkiksi Suomessa tai suurimmassa osassa Eurooppaa ja näin ollen autoissakin on ratit eri puolella. Tämän toki jo tiesin ennen tänne tuloa ja jännitin aika kovasti autolla ajamista. Olen nyt päässyt täällä auton rattiin viisi kertaa ja vaikka vielä aika paljon joutuu miettimään missä kohtaa kaistaa ajaa, alkaa ajo koko ajan mennä paremmin ja ei se niin vaikeaa ollutkaan. Auton ratissa liikenne jotenkin tuntuu järkevältä, mutta kävellen ja pyörällä esimerkiksi tietä ylittäessä tämä taas ei vaan onnistu! Katson AINA väärään suuntaan ja vaikka kuinka mietin että mistä suunnasta auto tulee, veikkaan aina väärin. Toistaiseksi en ole jäänyt auton alle… Koitan myös aina kadulla ohittaa ihmiset ilmeisesti väärältä puolelta, koska törmäilen kaikkiin niin usein ja liukuportaissa menen aina väärälle puolelle seisomaan…

*Ovet. Tämä ei nyt tavallaan ole iso juttu mutta… Minun mielestä täällä aukeaa ovet väärään suuntaan!!! Siis ne avataan aina SISÄÄNPÄIN!? Eli huoneeseen päin. Ei huoneesta poispäin, mihin ainakin itse jotenkin oon tottunut Suomessa. Vai siis oonko väärässä tän jutun kanssa?! Ainakin omassa kotona ovet aukesi aina ulospäin, mut täällä aina sisälle… Ja siksi oon aina repimässä niitä ekana väärään suuntaan… Onneksi ihmiset täällä on ystävällisiä ja tulee aina avaamaan ovea kun en meinaa päästä sisälle. Monesti olen myös saanut yleisissä vessoissa hyväntahtoista naurua osakseni kun en pääse pois wc-tiloista….

Niin ja onhan täällä nää joutsenetkin ihan eri värisiä!

*Ruoka/Välipalat. Ei ole toki hirveesti tullut hengailtua Suomessa lasten parissa mutta, jotenkin veikkaan että suomalaiset lapset ei syö ihan niin överisti herkkuja, snäcksejä tai ihan vaan huonoa ruokaa kuin taas täällä. Tänne tullessa luulin että Suomessa esim. kouluissa ja päiväkodeissa ei syödä tarpeeksi terveellisesti. En nyt sano että siellä tarjottava ruoka olisi epäterveellistä, ehkä ennemminkin ravintoköyhää aika usein. Jos nyt vertaan tänne Australiaan niin voin kyllä sanoa että se Suomen kouluruoka tai ylipäätään ruokatottumukset on ihan terveellisiä. Ollaan juteltu tästä asiasta monen muun au pairin kanssa ja täällä nää lapset syö ihan sikana sellasta epätervellistä snäcksiä. Keksejä, mehuja, sipsejä, rusinoita myslipatukoita, niin sokerisia jugurtteja että itellä nous tukka pystyyn kun maistoin yhtä mitä nää omat host lapset syö aamu ja iltapalaksi, hunajaa  laitetaan joka asiaan muun muassa siihen iltapala jugurttiin eikä tietysti pidä unohtaa ihan vaan karkkia ja jäätelöä joita vedetään lähes joka päivä. Oikean ruuan asemassa täällä on olevinaan voileipä (yleensä voilla ja kinkulla tai ihan vaan hillolla…) pasta, pitsa ja nugetit. Epäilen että täällä lapset ei edes tiedä mitä ois lasagne, kanakeitto tai vaikka salaatti.

Pepsodentti hymyt on kuiteki kohillaan vaikka snäcksejä syödäänkin!

*Alkoholi. Täällä ei saa juoda yleisillä paikoilla. Eihän Suomessakaan periaatteessa saa mutta silti sitä tehdään. Täällä taas ei oikeasti juoda kadun kulmassa tai baarin edesssä saatikka puistoissa. Alkoholi on omasta mielestäni hieman halvempaa kuin Suomessa, riippuu toki vähän mitä ostaa. Mutta esimerkiksi viinejä saattaa saada viidellä dollarilla joka tekee noin kolme euroa. Tietenkään kaikki tuon hintaiset viinit ei ole niitä maukkaimpia mutta eipä niin kai voi olettaakkaan. Täällä on useissa ravintoloissa BYO käytäntö, eli saa tuoda omat juomat mukana ja usein se niin sanottu ”aloittelu” tapahtuukin tälläisissä ravintoloissa, ei jonkun kotona. Ja joskus kuulin jonkun sanovan että ulkomailta ja esimerkiksi just ausseista ei saa siidereitä, mutta kyllä niitä vaan saa täältäkin, etenkin erilaisia omenasiidereitä!

*Tupakointi. Tupakoinnin kanssa on vähän sama kuin tuon alkoholinkin, eli tupakkaa täällä ei saa polttaa ihan missä huvittaa. Esimerkiksi ostareiden edessä ei saa polttaa, vaan tupakoitsijoille on ihan omat alueet. Tuntuu että katukuvassa ei ylipäätään näy hirveästi tukaoitsijoita. Täällä ei myöskään polteta baareissa sisällä, luojan kiitos!

*Ihmiset.Ihmiset täällä ovat tosi avuliaita, iloisia ja ystävällisiä. Vaikken itsekään mielestäni Suomessa ole mistään hiljaisimmista ja ujoimmasta päästä, niin silti täällä tuntuu että olen paikallisiin verrattuna hiljainen ja juro tuppisuu. 😀 Ihan tuon kuntosalini omistajasta, bensa-aseman työntekijään, kaikki ovat aina yli avuliaita ja vilpittömän ystävällisiä, neuvovat ja opastavat. 

Tuntuu että myös muut suomalaiset on täällä äärettömän mukavia ja kivoja. Täältä on kyllä saanu ihania uusia ystäviä. 

*Se kuuluisa Small Talk. Australiassa tosiaan on ihan normaalia käydä juttelemaan niitä näitä vieraille. Kassalla tai ylipäätään asiakaspalvelutilanteissa kuulee aina ensimmäisenä How are you? kysymyksen. Tähän kysymykseen ei kuitenkaan vastata usein muuta kuin hyvää kiitos. Suomessa taas tuntuu että yleensä ihmiset ryhtyvät kertomaan ensimäiseksi miten töissä menee, kun kysyy mitä kuuluu. Täällä töistä ei ruveta puhumaan, ellei joku varta vasten kysy jotain työhön liittyvää.

*Vuorokausi. Täällä Brisbanessa on täysin valoisaa jo ennen kuutta aamulla ja aivan pilkkopimeää melkein heti kuuden jälkeen illalla. (Esim Sydneyssä on eri ”aikavyöhyke” niin siellä pimeä tulee hieman myöhemmin.) Koska tosiaan puoli seitsemältä on jo oikeastaan aivan pilkkopimeää, on jo usein kello kahdeksan aikaan ihan nukkumaan meno valmiudessa, koska tuntuu että kello on jo takuulla ainakin 11 illalla 😀 Hämmentävää katsoa kelloa väsyneenä ja todeta ettei se ole vielä edes kahdeksan illalla…

*Asioiminen kassalla. Tämähän hoidetaan Suomessa vaan pikaisesti pois alta, mitä nopeammin sen paremmin. Montakohan kertaa olen nyt myöhästynyt esim bussista kun olen luullut että ehdin loistavasti käydä 15 minuutin aikana ostamassa vesipullon ja juosta sitten bussiin. En ehdi. Suomessa samassa ajassa Prisman kassa ehtisi palvella varmaa kuusi suurpehettä ja piipata kaikkien ostokset, kun täällä ehditään juuri ja juuri yhden sinkun ostokset piippailla ja sitten itse maksutapahtuma ja kuulumisten vaihto jne… Johtuu varmaan siitä small talkista ja ihmisten ystävällisyydestä tuo hitaus. 😀 Ei tuossa tyylissä mitään vikaa sinällään ole mutta välillä kiiressä meinaa käydä ärsyttämään, mutta onpahan alkanut oppia että kauppaan mennessä kannattaa vaan varata aikaa ja olla kärsivällinen. 

*Suklaa. Suomessa on Fazerin sininen, täällä on Tim Tamit. Ja voin muuten tällä hetkellä sanoa että meikäläisellä nuo Tim Tamit hakkaa Fazerin sinisen… Älkää karkottako miuta tän takia lopullisesti Suomesta!!!

Näiden takia pysyy luut visusti piilossa. En oo vielä maistanu ees kaikkia niitä makuja mitä näitä on saatavilla. Pitäsköhän viikonlopun kunniaksi hakea kaupasta kookoksen makusta…

*Lämmitys ja talot. Siis kyllä, totta se on. Myös ausseissa voi olla kylmä. Ainakin öisin ja silloin kun on näiden talvi. Täälläkään ei taloja rakkeneta ilmeisesti mistään pahvia paksummasta materiaalista, joten villasukat ovat edelleen välillä tarpeen, vaikka päivälämpötilat kohoavat jo reilusti sinne kolmenkymmenen asteen paremmalle puolelle. Onneksi lähes kaikissa taloissa on ilmastointi tai vähintään katoissa ne sellaiset hyrrät pyörimässä, koska päivisin sitten taas onkin välillä todella kuuma.

*Joulu. Tätä en toki itse ole vielä päässyt kokemaan täällä, mutta jotakin olen siitä jo kuullut. Suomessa ollaan toki totuttu valkeaan jouluun ja herkuista notkuvaan joulupöytään, joka katetaan ehkä jopa kolmena päivänä kun on tapaninpäivät sun muut. Täällä joulua juhlitaan silloin 25 päivä ja ihmisillä on tapana mennä rannalle tai uima-altaille. Tarjolla on kuulemma paljon erilaista kalaa ja BBQ:ta sekä kylmiä salaatteja. Seuraava hostperheeni kutsui minut jo heidän kanssaan viettämään joulua perheen isovanhempien uima-altaalle ja ehdottomasti haluaisin kyllä kokea tuon aivan erilaisen joulun. Sitten kun joulu on ohi, voin palata tähän asiaan ja kertoa paremmin miten se erosi Suomalaisesta joulusta. 😀

Siinäpä oli nyt muutama asia joita olen täällä välillä ihmetellyt ja toki ihastellut. Varmasti on lukuisia muitakin juttuja jotka vaan nyt eivät tulleet mieleen ja kunhan täällä kuluu aikaa enemmän, noita asioita varmasti löytyy lisää. Väsätään sitten uusi postaus niistä jos niikseen tulee. 🙂

Hirrrveen tyytyväinen mää täällä oon joka tapauksessa! xo

Niin se aika vaa rientää kovaa vauhtia ja joulua kohti sitä mennään vaikka samalla on tulossa kesä! Niin outoa, ei sitä tälläinen Suomen talviseen jouluun tottunut vaan voi vielä käsittää. Eilen kävin etsimässä itselleni uusia bikineitä ja vieressä komeili joulukuusi koristeltuna. Tulee vähän hassu fiilis tuollaisista tilanteista. 

 En pääse yli siitä kuinka hieno paikka toi Noosa on!!

Tätä ensimmäistä au pair pestiä on jäljellä enää kolme viikkoa ja pari hassua päivää päälle. Vaikka mukaan on mahtunut toki haastavampiakin tilanteita (kolmeveet ei aina oo niitä helpoimpia, ainakaan tää tapaus) ja välillä on saattanut ottaa pannuun kun joutuu elelemään viiden muun ihmisen kanssa, on tästä kaikesta edelleen erittäin positiivinen fiilis päälimmäisenä ja pelolla odotan kuinka vaikeaa on sanoa joulukuun viidentenä päivänä jäähyväiset. Tällä viikolla sitä paitsi kolmeveestäkin on vihdoin tullut oikeasti minunkin kaveri ja ollaan tehty yhdessä mukavia juttuja ja olen saanut kuulla niin mieltä lämmittäviä sanoja, että hyvä etten eilen purskahtanut itkuun kun häkellyin niin suuresti. 😀 Lyhykäisyydessä tilanne meni vaan niin että kysyin Oliverilta leipomisen ohessa että onko kiva mennä pian Suomeen mummin luo ja Oliver vastasi että on kivaa, mutta tulethan sinä meidän kanssa sinne. Vastasin että en valitettavasti tule, Tiia aikoo jäädä vielä tänne Australiaan kun oon ekaa kertaa täällä. Oliver jatkoi että ootko täällä vielä kun tullaan takasin. Sanoin että en täällä teidän kotona ja siihen Oliver surullisena että milloin sinä meinaat täältä pois lähteä. Tänään Oliver halusi rakentaa ensin ”legopalikoista” kaksi ihmistä ja niille lapsen ja sen jälkeen vielä yhden henkilön joka olisi heidän au pair. 😀 Sain kunnon naurut tuosta lausahduksesta. 😀

Ollaan tällä viikolla monena päivänä tehty joulupipareita ja kuunneltu joululauluja. Oon tosi jouluihminen ja kaikki tällänen joulun ajan leipominen ja muiden valmistelujen tekeminen joululaulujen soidessa taustalla saa minussa aikaan kylmiä väreitä ja nostalgisia fiiliksiä. Jotenkin vähän jännittää että miltä joulu tulee tuntumaan tänä vuonna. Haluan ehdottomasti kokea tämän aussijoulun, vaikka pakko myöntää että tänäänkin leipomisen ja laulujen ohessa tuli pieni haikeus ettei pääse näkemään läheisiä Suomessa tai fiilistelemään taas kaikkea sitä joulumeininkiä. Luulen että pahimmat ikävöinti kohtaukset Suomeen varmaan tulee tässä joulun alla, mutta se on vain pieni hetki ja luulen että vuoden vaihteen jälkeen kai se taas unohtuu. Vieläkään ei ole ollut liian paha koti-ikävä. Isänpäivänä ehkä hetkellisesti tuli haikeus ettei näe omaa isää, ukkia tai muuta perhettä ja mietti ettei enää voi viedä papalle perinteistä isänpäivä suklaalevyä, mutta lievensin näitä ikävöinti tuntemuksia ostamalla lentoliput Sydneeyn.

Reilu kolmen viikon päästä vaihdan perhettä kun oma tämänhetkinen host perheeni lentää Suomeen joulunviettoon. Itse vietän noin neljä viikkoa täysin Australialaisessa perheessä viisi- ja seitsemän vuotiaan pojan aupairina ja koitan viihdyttää heitä mahdollisimman hyvin kun koulustakin on lomaa. Poikien äiti on muuten kampaaja, joten toiveissa on että vihdoin saisin jotai elvytystä tähän auringon polttamaan tukkaani. 😀 Uudeksi vuodeksi lennähdetään Sydneeyn neljän muun Suomalaisen tyttösen kanssa ja meinataan viettää siellä Bondi beachilla neljä yötä. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä metsästämään Veeran kanssa farmiduunia jostain. Toiveissa olisi saada kartutettua ropposia taskuun ja ehkä kerätä kokoon 88 päivää farmihommia, jotka oikeuttaisivat hakemaan jossain vaiheessa toisen vuoden viisumia, jos siltä vaan tuntuu. Matkakassaa olisi myös kiva kerryttää niin pääsisi reissailemaan ja näkemään siistejä paikkoja Australiassa ja ehkä käymään Uuden Seelannin puollelakin. Tälläinen on siis tällä hetkellä suunnitelma täällä päässä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂

Brisbanessa oloa on siis jäljellä enää alle kaksi kuukautta! Olen tykästynyt tähän kaupunkiin erittäin syvästi. Vielä tekisi mieli päästä käymään uudestaan Byron Baylla, Noosassa ja näkemään Gold Coast ja toivon todella että saan tämän kaiken järjestettyä. Byron Bay oli niin mahtava paikka, olisin voinut muuttaa sinne. Ja Noosa taas on vaan yksinkertaisesti henkeäsalpaavan upea! Paras paikka viettää rantapäivää. Uskon kyllä että Australiasta nämä mahtavat paikat ei lopu, vaikka kaupunki vaihtuisikin.

Viikonloppu kolkuttelee ovella ja suunnitelmissa onkin lähteä taas pitkästä aikaa katsastamaan yöelämän tarjontaa. Lauantaina on Brisbanen Suomiradion järjestämät puistojamit jonne aateltiin mennä tyttöjen kanssa. Illalla varmaankin perussetti eli syömään ja siitä sitten yökerhoon. Sunnuntaina saattaa olla ohjelmassa pientä joululahjojen etsimistä ja kartoitusta. Jouluun on toki reilusti yli kuukausi aikaa, mutta koska tämän hostperheen kanssa tiet erkanevat jo kolmen viikon päästä, on lahjat hankittava jo pian ettei vaan unohdu.

Arki on täällä edelleen oikein mukavaa ja päivät lämpenevät koko ajan. Ensi viikolle on lupailtu täyttä aurinkoa ja tämän hetkisen ennusteen mukaan lämpötila saattaa nousta jopa neljäänkymmeneen!! Meidän lähiostarille avattiin hieno uudistettu puisto, jota varmasti mennään monesti vielä testaamaan lapsien kanssa. Tänään jo käytiin siellä vähän ihmettelemässä. Host äidin kanssa jaksetaan yhä vaan kokkailla yhdessä terveellisiä ja herkkullisia ruokia ja jälkkäreitä. Tänäänkin tehtiin lounaaksi jauhelihakastikkeen kanssa porkkanoista ja kesäkurpitsoista pastaa joka oli älyttömän hyvää, dinneriksi maukasta kasvissosekeittoa ja porkkanakauraleipää ja jälkkäriksi minttusuklaapalloja joiden ohjeen voisin jakaa tässä tekstin

lopussa. Äsken vedettiin yhdessä vartin mittainen tehotreeni vatsoille. Normaalisti vuorotellaan kumpi käy salilla ja kumpi katsoo lasten perään. 😀 Ihanaa että vihdoin ollaan kaikki päästy meidän flunssasta ja kuumeesta eroon ja voidaan tehdä kivoja juttuja.

Byronissa oli vähän pilvinen aamu. Ei täälläkään koko ajan aurinko paista.

Nyt aika siirtyä suihkun kautta unten maille, onhan kello jo melkein puoli yhdeksän 😀 Loppuun vielä se resepti! Mitat oli kuppeina niin vähän summanmutikassa muunnan ne nyt deseiksi ja ruokalusikoiksi jne. 

Minttusuklaa pallerot n. 10 kpl

– 12-15 kuivattua taatelia

– 1 dl mantelijauhoja

– 1 tl piparminttu uutetta

– 1 rkl raakakaakao jauhetta 

Laita taatelit likoamaan kuumaan veteen noin 10 minuutiksi jotta ne hieman pehmenevät. Heitä kaikki ainekset blenderiin tai sekoita kulhossa sauvasekoittimella tasaiseksi mössöksi. Ota taikinasta aina noin teelusikallisen verran ja muotoile palloja. Pyörittele pallot halutessasi kaakaojauhossa. Laita pallerot hetkeksi pakkaseen tai jääkaappiin kylmettymään. Nauti yksin tai yhdessä!