En ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään kunnollista pitkiin aikoihin. En ole saanut aikaiseksi, sanottavaa olisi voinut olla. Nyt kirjoitan pyöräilystä pääkaupungissamme- rakastan ja inhoan sitä samaa aikaan.

Ilmianna oma pyöräsi, lempireittisi ja se, käytätkö kypärää, nyt!

Miksi jotkut hiiltyvät melkein vihan partaalle jos joku ajaa jalkakäytävällä silloin kun vieressä kulkeva tie on mukulakiveä ja parkattu molemmin puolin? Ja miksi pyörille osoitetut väylät loppuvat keskenkaiken, kolmikaistaisilla ajoteillä ei ole merkkikään pyöräväylästä ja bussikaistalla ei saisi silti ajaa. Kummastelen myös sitä, miksi osa pyörä/jalkateistä on merkitty pyörä/jalkateiksi, osasta puuttuu merkit ja osa on jalkateitä vaikka autotiellä ajaminen on silkka itsemurha paikoin?

Kevyen liikenteen lisääminen tuntuu mahdottomalta kun ajoreittejä on puutteellisesti ja sekä autoilijat että kävelijät ärsyyntyvät pyöräilijöistä. Ottaisin melkein mieluummin selkeän jalkakäytävä/ajotie jaoittelun kuin tämän nykyisen sekavuuden. Bonuksena pyöräpaikkoja löytyy aika harvakseltaan ja ne ovat aina täynnä- parkkipaikkoja rakennetaan vaan samaan aikaan lisää. Jos jalkakäytävä on ns. tuplaleveä, on se mielestäni merkki siitä että se on myös pyörätie, tämähän on kuitenkin väärin, sinne vaan autojen ja bussien sekaan neljän kaistan keskelle surutta. Tuntuu aika pieneltä seisoa ratikan ja bussin välissä autotiellä- mitä mahdollisuuksia itsellä oikein on ? 

Jotain mainiota Helsingin pyöräilykulttuurissa kuitenkin on- manskia pitkin pääsee pitkät pätkät pyörätietä (mukulaosuudet vois poistaa btw) ja baanakin on keksitty. Matkat ovat keskusta-alueella helposti pyörällä taitettavia- keskustan toiselta laidalta toiselle polkaisee oikean reitin löytyessä parissakymmenessä minuutissa parhaimmillaan. Lisäksi tajusin juurikin eilen, että kypärää käyttävien määrä on aika merkittävä- toisin kuin esim Jyväskylässä. Kypärämallien saatavuudella ja liikenteen raa’uudella (raakuudella?) kenties jotain tekemistä tämän seikan suhteen. Myös erilaisia pyöriä näkee paljon, niin tuunattuja, ikivanhoja, amerikan tyylisiä kirsikkakuvioituja ja perus helkamia. Jykevällä lukolla pyörä pysyy ehkä tallessakin. 

Haussa olisi se pyöräkorjaamo johon voisi hädänhetkellä taluttaa ajokki paran. Lilyläiset! Mistä löytyy Helsingin huokein/ihanin/asiakaspalveluhenkisin/asiantuntevin/you name it pyöräkorjaamo? 

Oma pyöräni on keltainen, maksanut 60-70 lukujen vaihteessa 10 markkaa ja kulkee yhä, jopa mukulakivillä. 

– Eve