Mitäpä jos..

Mitäpä jos ei rahat riitä?

Mitäpä jos tulee riitaa?

Mitäpä jos mokaakin ja sitten hävettää?

Mitäpä jos ei halua?

Mitäpä jos tuntee tehneensä väärän valinnan?

Mitäpä jos ei osaakaan?

Onko sillä nyt oikeastaan väliä? Olen kuunnellut Samuli Putroa, ymmärtänyt että pelkään turhaan paljon kaikkea ”jos”. Voi menettää paljon päivästä, jos vain huolehtii huomista tai mahdollisia tapahtumia.

Sen sijaan voisi keskittyä jossittelemaan vaikka sitä, miten joku voi puhua homoseksuaalisuudesta kipuna jos ei itse ole kokenut sitä? 

Suhteet Oma elämä

Roolitusta ensisilmäyksissä

Minulle on sanottu, että lokeroin kaiken pakosta johonkin, jos kunnollista kategoriaa ei löydy, keksin sellaisen. En halua työntää asioita lokeroihin, uskon soljuvuuteen, muutokseen ja monikerroksisuuteen. Silti olen varma, että pelkän ensivaikutelman muodostaminen jostakusta on luokittelua, joten emme voi välttää sitä.

Se, millaisen roolin itse ottaa ja miten muut sen näkevät, on kaksi eri asiaa. Ihmisiä kuvaillaan usein muutamalla sanalla sen sijaan että annetaisiin mittava lista henkilön ominaisuuksista. Jotain tiettyä jää mieleen ja se lokeroittaa ihmisen samantien. Tärkeintä on, ettei rakenna lokeron seiniä teräksestä, jotta sisältö voi elää ajan myöntä. Mielestäni tärkeintä onkin se, miten suhtautuu omaan lokeroonsa,ei se, mihin lokeroon muut sinut laittavat.

Roolitus ja luokittelu tavalla tai toisella tuli mieleen tänäänkin kun ajelin pyörällä keskustan länsilaidalta itälaitaan. Muodostan jatkuvasti mielessäni karttaa kaupungista- opettelen katuja ja reittejä, pistän merkille ihmisiä ja fiiliksiä. Kalliosta jäi mieleen baarit, sankarit ja homot, sörnäisistä tietyöt ja teurastamo sekä lujaa pyöräilevät ihmiset. Mietin hikeä ja lenkkishortsien pituutta Hakasalmen puistossa ja lopulta sitä, miten ei voi tietää puhuuko naapuri suomea vai ruotsia kun sanoo ensi kerran hei. Ihmettelen aina, kun joku vaihtaa kieltä keskenkaiken- vain, koska en osannut asettaa ihmistä siihen lokeroon. Sitten tajuankin heti ihastella, kuinka kaksi kieltä voi soljua niin sievästi toisesta toiseen (ja tässä vaiheessa muistan luokittelevani itseni kaksikieliseksi vaikka en putoa ns. yleiseen kaksikielisyyden lootaan kuitenkaan). 

Oma asenne omaan rooliin, oma mielikuva omasta lokerosta voi auttaa tai jumittaa, mutta on hyvä ymmärtää, miten itsensä näkee ja tiivistää. Jos aloittaa sillä, että on työtön, antaa sen termin määrittää itseään eniten. Yhteiskunta luokittelee yksilön aina jotenkin, joten suosittelen luokittelemaan itsensä haluamallaan tavalla.

Miten sinä luokittelet itsesi muutamalla sanalla ?

– Eve ( empaattinen ja hyvä leipomaan!)   

Hyvinvointi Mieli