Löydä oma Helsinkisi?

Minulla on ollut vuosien ajan unelma. Muutama päivä sitten se unelma toteutui ja sittemmin olen ollut hämmentynyt, ehkä jopa melkein kulttuurishokkia lähentelevissä fiiliksissä. Tuntuu, kuin oikeasti olisin muuttanut Helsinkiin maalta, vaikka asuin kyllä Jyväskylässä.

Tuntuu, että ei ole ehtinyt käsittää, kaikki tapahtuu niin nopeasti ja sillä samalla kun muutto oli valmis, olisi tullut olla kaiken muunkin valmista, mutta ei. Muuton jälkeen tulee purkaa laatikot (prosessissa), ravata virastoissa (prosessissa), hakea töitä & käydä työhaastatteluissa (prosessissa), tutustua kaupunkiin (prosessissa) ja löytää uudestaan oma paikkansa. 

Kaiken kaikkiaan siis uuvuttaa. Onkin hankala muistaa, ettei ole mitään kiirettä, kun haluaisi saada kaiken nopsasti kuntoon. Rauhallisemminkin voi, ja pystyy. Parasta olisikin mennä ihan omaan tahtiin vaikka kaupunki kiitää. Loppujenlopuksi kun yhdellä päivällä ei ole paljoa merkitystä jos niskassa ei höngi aivan ehdoton deadline. 

 Kun kaikki on suhteellisen uutta (vaikka kaupunki onkin osin hyvin tuttu) , alkaa elämää rakentaa tavallaan uudelle pohjalle, joten ei kai se ihme ole, että väsyttää. Jääkaapissakin on elektroninen näyttö ja tiskikone se vasta veijari onkin.

Oikeasti eniten haluaisin kuitenkin löytää hyvän mutta huokean pyöräkorjaamon töölö/kamppi huudeilta jotta saisin rakkaan ajokkini käyttöön.

 

 

Suhteet Oma elämä

Miten sinä pakkaat laatikkosi?

Olen pakannut elämäni asioita pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin viimeiset viisi päivää. Vielä muutama päivä edessä ennen muuttoa. Tunnekirjo on laaja, kaikki on vähän hukassa ja samalla kun virkkaan nojatuolissa, mietin, mitä kaikkea muuta pitäisi samalla hetkellä tehdä. Juhannusta en juuri viettäny, iltauinti ja ketokukkien keräily paahatavassa juhannusaaton auringossa riitti juhannusfiiliksen saamiseksi tällä kertaa.

Olen ollut kantamassa montaa muuttokuormaa, kirjoittanut muutoista ja muuttanut itsekin mutta koskaan tätä ei muista; jossain vaiheessa iskee pakokauhu. Liian paljon sitä ja tätä, liian vähän kaikkea. Muistilapun viimeinen kohta on ”hengitä”, jotta muistaisi rauhoittua kaaoksen keskellä. 

Muutto toiseen kaupunkiin sulkee ja avaa ovia. Edessä siintää uudet kadut, uudet ihmiset ja tuntematon. Taakse jää paljon,mikä saa haikeuttakin aikaiseksi.

Muutto kertoo siis muutoksesta ja siihen liittyy aina tunnemyrskyä.

Mutta miten pahvilaatikkomeren keskellä voisi rentoutua, miten voi olla stressaamatta omaa muuttoaan? Ja ennenkaikkea, miten huonekasvit (yli 10kpl,isojakin) saa kuljettettua monen sadan kilometrin päähän kunnossa ja elossa?

Oma keinoni muuttostressin hetkelliseen unohtamiseen oli seuraava; kaivoin esiin reseptin helpoille sämpylöille, pyöräyttelin taikinan ja nyt menen paistamaan ne. Uunituore leipä ei voi olla pettymys. 

– Eve

 

Suhteet Sisustus Oma elämä