Kun puhutaan esiintymisestä, nostetaan usein esille esiintymiskammo, hermot ja jännitys. Unohdetaan vatsassa lepattavat perhoset, endorfiinirysäys ja jälkikäteen koettavat kiksit. Tämä johtunee siitä, että esiintymisjännityksestä on suotavaa puhua, on hyvä tuoda esille että kaikki eivät synny lavalle ja että on ihan ok jännittää. Se johtunee siitä, että jännittäjät saavat vapaasti jännittää ja hermoilla mutta esiintymisestä intoilu sen sijaan yleensä tukahdutetaan, ainakin ulkopuolisten silmiltä. Esiintymisestä puhutaan taitolajina, ihan kuin kaikki eivät handlaisi sitä. Väitän, että jokaiselle löytyy oma tapa esiintyä yleisön edessä, mittapuista ja tilanteesta riippumatta. 

On hyvä, että saa myöntää että jännittää, mutta onko kuinka ok intoilla puhtaasti ja lujaa että jeee pääse lavalle ? Jos on laulaja, rokkari tai aivan ässä jossain lajissa, niin varmasti kyllä, mutta hermoilevien kanssaesiintyjien seurassa tuskin kehtaa huudella että ihanaa, mua ei ainakaan jännitä yhtään, korkeintaan silleen hyvässä mielessä. 

Itse jännitän julkista puhumista, esitelmien ja puheiden pitämistä. Jos pääsen esiintymään tanssin tai muun luovan parissa, olen kuitenkin lähempänä innosta räjähtävää Pikku Myytä kuin hermokimppua. Kaikkea esiintymistä ei siis välttämättä pahinkaan jännittäjä pelkää- pitää vaan löytää se oma juttu joka saa nousemaan lavalle ja yleisön eteen. 

Esiintymistä voi treenata, jännitystä voi lievittää kokemusta kerryttämällä ja ehkä kurssienkin avulla. Yleensä lavalta poistuessa fiilis on sen kaiken arvoinen, vaikka olisi kuinka jännittänyt. Aloittaa voi vaikka kantapaikan karaokessa, panokset ovat ainakin alhaalla. Monissa liikuntalajeissa pääsee ”esiintymään” tavalla tai toisella ja onhan noita, kuoroja ja teattereja, omasta intohimosta on hyvä ponnistaa esiintymäänkin siis. Itsensä ylittäminen on esiintyessä ”helppoa” sillä esiintymistilanne on usein sen verran latautunut että itsestään saa varmasti olla jälkikäteen ylpeä. 

Pääsen tänään itse lavalle rakkaan lajini parissa tanssikoulumme kevätnäytöksessä. Enkä malta odottaa. En edes harkitse että jännittäisi huonolla tavalla, olen vain innosta soikeana. 

Esiinnytkö sinä, jännitätkö sitä ja ennenkaikkea, mikä takaa hyvän esityksen?

– Eve