Haluatko sinä liikaa?

Haluaisin kirjoittaa naisten seksuaalisuudesta mutta en löydä napakkaa aloitusta mitenkään. Olen kohdannut kuluneina kuukausina paljon puhetta siitä, kuinka nuoret naiset epäilevät, huumorilla tai tosissaan, olevansa seksiaddikteja koska omaavat voimakkaan sukupuolivietin. Pyh ja pah ja mietin kuitenkin itsekin samaa, ja sitten sitä, mistä tämä ajatusmalli juontaa juurensa?

Seksiaddiktina oleminen on kuitenkin aivan eri asia kuin olla ihminen joka haluaa ”paljon” seksiä. Onko kuitenkin niin, että koska naisten seksuaalisuudesta puhutaan usein parin stereotypian kautta, ottavat nuoret naiset omakseen ns. seksiaddiktin roolin koska kokevat haluavansa ”liikaa” seksiä ? 

Itse näen asian niin, että ei ole olemassa ”liikaa” seksiä kun puhutaan miesten seksuaalisuudesta tai sukupuolivietistä, mutta naisten suhteen kulkee jossain selkeästi raja. Sen rajan takana seisoo sana ”lutka” tai jotain muuta yhtä mairittelevaa. Onko vuonna 2013 naisten seksuaalisuus ja sukupuolivietti yhä jonkinlainen tabu? Saako nainen haluta seksiä ns. paljon ihan vapaasti vai lokeroiko se naisen epäkelpoon rooliin?Tai onko olemassa joku sopiva määrä haluta seksiä ? 😀 Puhutaanko siksi seksiaddiktista vaikkei sitä oikeasti olisikaan? Onko helpompi heittää huumorilla olevansa ehkä seksiaddikti kuin myöntää rohkeasti että haluaa seksiä usein (leimaako se lutkaksi/huoraksi/helpoksi tms)? 

Jos hypoteettisesti ajatellaan että naisen seksuaalisuus on yhä nykyäänkin vahvasti liitetty parisuhteeseen, saa keskustelu ehkä ymmärrettävät raamit. Tällöin seksi liittyy rakkauteen,ihmissuhteeseen, kiintymykseen ja näinhän naisen seksuaalisuus on yleisesti hyväksytysti ajateltu. Kun kuitenkin puhutaan sinkkutytöistä, ei voida liittää seksuaalisuutta parisuhteeseen koska eihän seksuaalisuus tai sukupuolivietti tyrehdy siihen ettei ole suhteessa tosiaankaan. Kyllä naiset haluavat seksiä, myös ilman sitä parisuhdetta. Eihän tässä millään 1800-luvulla enää tosiaankaan eletä ja Sinkkuelämää toi tavalla ja toisella esiin naisten tarpeen seksiin, mutta on ehkä vähän kyseenalaista mitä ajatusmalleja se meihin kuitenkin istutti. 

Ehkä eniten kaipaan asian tiimoilta keskustelua, onko naisten seksuaalisuus ja sen ilmentymät yhä vähän hiljetty asia ja saako nainen myöntää haluavansa paljon seksiä ihan vapaasti vai antaako se jonkun leiman? Meneekö vielä jossain raja vai mistä sitten puheet seksiaddiktimista tulevat ? 

 

Suhteet Seksi

Syrjässä?

Kannatti eksyä pitkästä aikaa paikalle, heti puhuteltiin!

Olen ollut työharjoittelussa ja paikka vilisee ns. ”syrjäytyneitä nuoria”, heitä, jotka tippuvat systeemiin ja siitä ulos miten sattuu, joilla on koulutusta tai ei, joilla on jaksamista tai ei, kaikki yhtätyynni yhteiskunnan silmissä syrjäytyneitä nuoria. Kaikilla tahtoa ja halua tehdä elämällään jotain, hankkia lisää koulutusta tai työkokemusta, halua tehdä ja kokea.

Moni ns. syrjäytynyt nuori voi olla yhteiskunnan kannalta aktiivisempi kuin palkkatyötä tekevä. Se, ettei tee palkkatyötä, ei tarkoita, että ei tekisi mitään. Toki sohvaperunoitakin on, mutta moni tekee, pyrkii ja taistelee, voidakseen tehdä elämällään jotain, jotta voi kokea itsensä hyödylliseksi. Harva haluaa tippua väliin ja he, jotka tippuvat, eivät ole ”tietynlaisia” ihmisiä vaan taustojen kirjo on valtava. Syrjäytynyt nuori voi olla hyvin koulutettu, töissä vuosia ollut, peruskoulun kesken jättänyt tai monta keskeneräistä tutkintoa haalinut tyyppi. Kuka vaan, oikeasti. Työttömänä olo vain ajaa kaikkia samaan tilaan, se ei ole helppoa. 

Sanotaan, että meissä kaikissa on paljon potentiaalia. Se valuu kaivoon jatkuvasti, kuin sormien läpi vettä vaan jos sitä potentiaalia ei voi hyödyntää. Potentiaali vähenee sen myötä, mitä enemmän aikaa kuluu viimeisimmästä työpaikasta, harjoittelusta, opinnoista, you name it. 

Harva syrjäytynyt oikeastaan kokee itseään syrjäytyneeksi, merkin otsaan on leimannut luultavasti media, jokin toimisto tai naapuri. Leimasta eroonpääsy voi olla vaikeaa, sillä työmaailma ei tule tarpeeksi vastaan, tekijät eivät kohtaa työnantajia ja toisaalta systeemi ei jousta tarpeeksi jokaisen tarpeisiin. 

Se, miten herää aamulla, hymyllä vai ilman, tekee paljon. Asenne ohjaa ja vie, ja sen avulla voi päästä pitkälle- syrjäytyneen leima voi lamauttaa, sitä ei kannata siis ottaa. Oman potentiaalin tunnistaminen ja siitä kiinni pitäminen auttaa, silloinkin kun systeemi tai työnantajat eivät sitä huomaa.

– Eve

Suhteet Oma elämä Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta