UNBROKEN

Projekti etenee ja aika menee nopeasti.  Haastaessani itseni muutokseen, en miettinyt mitään ylimääräistä – ja hyvä niin. En miettinyt niitä vaihtoehtoja mitä elämässä jossain kohdin tulee vastaan, kuten sairastumisia, onnettomuutta, väsymystä, työuupumusta, surua, läheisten poismenoa, kipua tai sitä pahinta, eli pelkoa. En miettinyt myöskään menneitä romahduksiani.

Tietoisuus kirkkaasta tulevaisuudestani on tehnyt minusta varsin ehdottoman. Tämä tietoisuus on saanut minut käsittelemään kaikkea täysin eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä kirkas tulevaisuuteni edellyttää sitä, että kohdistan energiani vain siihen, mikä edesauttaa minua tavoitteideni saavuttamisessa.   

Tiesin kyllä, ettei tämä matka kohti kirkasta tulevaisuutta, ja sen eteen raataminen henkisesti ja fyysisesti tule olemaan aina ruusuilla tanssimista. Oikeastaan olen hyvinkin yllättynyt, että jo tässä alkuvaiheessa olen käynyt lähes nuo kaikki edellä mainitut vaihtoehdot läpi. 

Ennen minä koin nämä enemmän tai vähemmän maailmanloppuna. Itseasiassa joskus taisin jopa ihan vain äitini kanssa riitaantuessa pakata tavarat ja lähteä kylille kertomaan, miten perheeni on minut hylännyt, eikä minulla ole enää äitiä ja isää. Tuon jälkeen kävin itkemässä opinto-ohjaajalle, miten ”on vähän rankkaa, kun läheisiä on menetetty” (ihan oikeasti…hän varmaan kuvitteli, että läheiseni ovat menehtyneet, ja minä tuikkivilla kiilusilmillä puhuinkin vain pienestä erimielisyydestä). Siihen hän ei katsonut kohteliaaksi pyytää kipeästä aiheesta enempää täsmennyksiä vaan tokaisi, että tuollaisesta toipumiseen ei mikään viikko riitä vaan oli otettava koko kevät aikaa käsitellä tapahtuneita. Muuta ei sitten tarvittukaan kolmen kuukauden sairaslomaa varten. Tämä on muuten myös yksi niistä miljoonista syistä, miksen olen käynyt koulujakaan loppuun.

Tässä on jo kirpeä esimaku siitä, miten minulla oli jalo taito vääntää asioista draamaa. Kun harrastin pienien erimielisyyksienkin paisuttamista, voitte vain kuvitella miten reagoin ihan oikeisiin vastoinkäymisiin.

Jos voisin sivullisena elää tuotakin ajankohtaa uudelleen, en muuttaisi mitään. On ihan hyvä, että kävin läpi tuon draamailunikin. Siitäkin on viisastuttu, ja opittu, että vastoinkäymisistä voi saada irti hieman enemmänkin.  

NO DRAMA ANYMORE

Miksi projektini on horjumaton ja vastoinkäymisetkin voimavaroja? Siksi, koska ajattelen toisin. Ensimmäinen ajatteluni muutos onkin jo tuossa itse kysymyksessä. Ajattelen, että vastoinkäyminen on voimavara, eikä maailmanloppu.  

Vastoinkäymisen tullessa, kun olen heittämässä hanskoja tiskiin tai kyseenalaistan onnistumistani, toistan itselleni tätä motivaatio-puhetta.  

Tähän viiteen minuuttiin on saatu kiteytettyä kaikki tärkeimmät sanat, mitä tarvitaan kun elämä paiskaa maahan. Kun toistat itsellesi jokaisen lauseen tarpeeksi monta kertaa, olen lähes varma, että päätät nousta sieltä kuopasta, mihin vastoinkäyminen sinut saattoi. 

Tärkeimmät kaksi lausetta. joita minä itselleni toistan, ennenkun muutan vastoinkäymisen todelliseksi voimavaraksi on: ”Ei ole väliä mitä eilen tapahtui. Ei ole väliä mitä on tapahtunut, vaan sillä mitä aiot tehdä sille?”.   

 

https://www.youtube.com/watch?v=26U_seo0a1g