Peräänkuulutan sitä, että kyseessähän oli täysin turvallinen ja tuttu ympäristö harjoitella, mutta koin mokanneeni silti. En niin, että miettisin juurikaan muiden osallistujien ajatuksia omaan epäonnistumiseeni liittyen, vaan kyse oli enemmänkin siitä, että koin itseni ja osaamiseni huonoksi. Miten on mahdollista, että tämä on kohdallani näin vaikeaa?

Upeaa olisi, jos meille jokaiselle löytyisi intohimojamme vastaava työ tai yrittäjäura, mutta haluan kuitenkin tähän liittyen nostaa esille seuraavan kysymyksen: voisiko osa työstäsi pohjautua vain asiakkaan auttamiseen, vaikka itse tekeminen ei niinkään herättäisi järisyttäviä onnen tunteita? Olisit kuitenkin jotakuta varten. Ja tällä olemisella jotakuta varten saattaisit vahvistaa oman yrityksesi kannattavuutta.

Päädyin siihen, että tämä ”itseni vuoksi” tekeminen on eräällä tavalla vienyt minua jotenkin kauemmaksi siitä, että kohdistaisin energiani itseni sijasta toisten auttamiseen, joka sekin on eräs merkityksellisyyttä luova mahdollisuus elämässä.

Nyt kuitenkin kuvailisin omaa etenemistä elämässä Kimble pelin tavoin. Mulla on mahdollisuus liikutella useita pelinappuloita laudalla saman pelin aikana, kaikkia kuitenkin aina omalla vuorollaan.

Monella suomalaisella yrittäjällä, myös omalla kohdallani sivutoimiset liikeideani heittivät hyvinkin häränpyllyä tämän korona(fuckyou)viruksen tavoitettua Suomen. Toki olen siitä onnellisessa asemassa, että nykyisessä liiketoiminnassani ei ole omaa rahaa kiinni kovinkaan montaa kymppiä päätoimen yhä tuodessa leipää pöytäämme (ainakin toistaiseksi), mutta yrittäjyyssuuntakompassini sekosi kuitenkin täysin tämän epidemian myötä. Mitkä ideoistani tuntuvat tämän kaiken jälkeen sellaisilta, joita yhä haluaisin kokeilla? Ei kovin moni, ainakaan sellaisenaan.

Tähän mennessä oon jutellut täällä blogin puolella lähes yksinomaan ideoiden eteenpäin viemisestä, mutta nätisti ohittanut sen, miten ne ideat ylipäätään syntyvät! Siihen miten ideat syntyvät, ei varmastikaan ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, vaan meillä kaikilla on takuulla omat tapamme ja hetkemme ideoinnille. Joskus ideoita syntyy kuin sieniä sateella, kun taas joskus niitä ei sitten kuulu […]

Sitten tarvitaan pieniä askeleita. Ei niitä kolmiloikkia. Pieniä ja varmoja askeleita. Kevyitä kokeiluja ja oppimista. Tiedon hakemista ja sen arvioimista. Tarvitaan palautetta. Tarvitaan uskallusta antaa oma idea arvioitavaksi.

Jos nyt piirtäisin päivittäin vaihdelleet tunteeni tyhjälle paperille, kuvio muistuttaisi varmasti sydänkäyrää muutamalla sydänkohtauksella. Toisaalta jos piirtäisin oppimiskäyräni samalle tyhjälle paperille, tuloksena olisi uhmakkaasti ylöspäin kohoava vuori, jonka huippua tosin ei näkyisi, vaikka millä taikaputkella katsoisi.

Nopeesti laskeskellen lopullisen ostopäätöksen teki 0,3 % mainoksen nähneistä. Tähän kohtaan joku viisaampi vois sanoa, et paremminkin ois tietenkin voinut mennä.

Nyt on eka päivä ilmoittautumista takana, ja kasassa jo kuusi OIKEASTI kurssille ilmoittautunutta, jotka ovat ihan OIKEASTI aikeissa maksaa minulle tästä työstä ja siitä, että autan osaamisellani.