Jatko-osa: Merkityksellisyyttä, sitähän me kaikki olemme etsimässä.

Kuten vähän ounastelinkin, aihe jäi edellisessä blogipostauksessani hyvin tyngäksi ja kirvoitti Instagramissakin lähinnä kommentteja omien intressien seuraamisen puolesta. Ja hei, sehän on ihan okei! Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, uskon myös omien intohimojen seuraamisen kantavan pidemmän päälle ja sitä kohti meidän tuleekin mennä. Edellisen postauksen tarkoitus oli kuitenkin nostaa myös toinen ihmisten elämään merkityksellisyyttä luova elementti arvoiseensa valaistukseen. Ja se on juuri tämä auttamisen elementti, jota en ehkä niin hyvin osannut teille aiemmassa postauksessani avata.

On tärkeää, että kukin meistä seuraa niin työssä kuin vapaa-ajalla omaa sydäntään, sillä se kantaa ja mahdollistaa tunteen, että oma tekeminen on merkityksellistä. Tästä ei sovi kiistellä. Merkityksellisyyden tavoittelu ajaakin meidät yhä useammat esimerkiksi yrittäjyyden pariin toteuttamaan omia intohimojamme. Niin minutkin! Koen, että sivutoimisella yrittäjyydelläni voin olla laajemmin hyödyksi ja minulla on mahdollisuus myös käyttää sellaisia osaamisalueita, jotka eivät niinkään pääse päivätyössäni kehittymään, ainakaan tällä hetkellä. Mutta kehityn kokonaisuutena ja uskon, että molemmat, niin yrittäjyys kuin päivätyöni, tukevat toisiaan.

On mahdollista, että oman intohimon täysipäiväinen toteuttaminen mahdollistaa toisten auttamisen tuoden samalla oman intohimonsa toteuttajalle elämiseen tarvittavan rahavirran. Tästäkään ei sovi kiistellä. Voi, kuinka ihanteellinen tuo tilanne olisikaan! On kuitenkin kylmä fakta, että useat yrittäjät lopettavat toimintansa ensimmäisen vuoden jälkeen. Siksi tohdin myös yrittäjyyden näkökulmasta etsiä vastausta tähän omien intohimojen ja auttamisen väliseen tasapainoon.

On ennustettu, että tulevaisuudessa entistä useampi tekee työtään yrittäjänä. Siksi tohdin myös kyseenalaistaa tämän uran tai yrittäjyyden rakentamisen pohjautuen kokonaan vain omiin intohimoihin. Upeaa olisi, jos meille jokaiselle löytyisi intohimojamme vastaava työ tai yrittäjäura, mutta haluan kuitenkin tähän liittyen nostaa esille seuraavan kysymyksen: voisiko osa työstäsi pohjautua vain asiakkaan auttamiseen, vaikka itse tekeminen ei niinkään herättäisi järisyttäviä onnen tunteita? Olisit kuitenkin jotakuta varten. Ja tällä olemisella jotakuta varten saattaisit vahvistaa oman yrityksesi kannattavuutta.

Otan esimerkin. Jos olisin kenkäalan yrittäjä ja rakastaisin erityisesti korkokenkiä, jättäisinkö palvelematta asiakkaat, jotka haluaisivat ostaa minulta varvastossuja? Tai jos minua kiehtoisi erityisesti puutarhanhoito ja omistaisin alan liikkeen, jättäisinkö kirjoittamatta asiakkaiden toivoman alan oppaan vain siksi, että se ei kiinnostaisi minua lainkaan? En usko, että kannattaisi, vaikka kuinka niche haluaisikaan olla.

On toki totta, että asiakas ei aina välttämättä tiedä, mitä todella tarvitsee. Silloin on tuhannen taalan paikka auttaa omalla ammattitaidolla ja nostaa omasta intohimojen repertuaarista juuri tämän asiakkaan tarpeisiin sopiva ennen kuulumaton palvelu tarjolle. Useimmiten kuitenkin asiakkaat todella tietävät, mitä tarvitsevat. Apua omaan havaitsemaansa ongelmaansa. Ja tällöin kääntäisin asenteeni kenties toisin päin, minä olen heitä varten ja minä kuuntelen, mitä mahdolliset asiakkaani haluavat.

Toinen näkökulma. Jos kokisin nykyisen työni jotenkin merkityksettömäksi (en sitä koe, mutta haluan käyttää itseäni esimerkkinä), niin miten tuntemukseni muuttuisi, jos ymmärtäisin paremmin sen, ketä tekemäni työ todella auttaa? Jos työskentelisin päivät pääksytysten pyyhkien ostoskärryjä kauppakeskuksessa, voisinko ajatella työni olevan asiakkaiden suojelua bakteereilta? Tai voisinko ajatella olevani osa kauppakeskuksen tarkkaa strategiaa pitää hyvästä hygieniatasosta huolta ja varmistan omalla toiminnallani tämän todella toteutuvan. Tekisinkö mieluummin työtä turvallisuuden puolesta? Kyllä tekisin ja tämä auttamisen näkökulma boostaisi välittömästi omaa motivaatiotani.

Sitten olisi vielä tämä vapaa-ajan ja henkilökohtaisen elämän näkökulma. Tässäkin erästä ystävääni lainatakseni on kyse kompromisseista. Ja toisaalta myös tasapainottelusta oman itsensä ja muiden auttamisen välillä. Yhteisen sävelen löytämisestä. Joskus on tarpeen keskittyä vain omaan itseensä ja omiin tarpeisiinsa, mutta tulee myös aikoja, jolloin joku läheinen tarvitsee minua ja minä kenties juuri sillä hetkellä kykenen laajemmilla voimavaroillani olemaan avuksi. Haluan siis jatkossakin kokea toisen auttamisen merkitykselliseksi, koska sitä se on tähänkin asti ollut. Tälläkin hetkellä elämääni kuuluu tekemistä, joka vie aikaani, eikä millään tasolla auta itseäni, mutta koen tämän tekemisen merkitykselliseksi, koska sillä tavoin voin omalta osaltani auttaa.

Haluan vain sanoa, että älkäämme unohtako auttamisen aspektia osana merkityksellisyyden tavoittelua. Sillä, että pyrit auttamaan, voit parantaa monia asioita. Omaa liiketoimintaasi, mutta myös nykyistä työnkuvaasi. Myös omaa henkilökohtaista elämääsi. Pidä kuitenkin edelleen oma itsesi ja hyvinvointisi mielessä, se ei ole yhtään vähemmän tärkeää. Kunhan näille kahdelle voisit ja minäkin voisin löytää tasapainon. Uskon sen olevan tulevaisuudessa hyvinkin tärkeää.

Kommentit (1)
  1. Merkityksellisyyttä, sitähän me kaikki olemme etsimässä. – Naisen logiikkaa | Lily
    5.8.2020, 18:12

    […] EDIT: Luethan myös aiheeseen liittyvän  jatko-osan. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *