Merkityksellisyyttä, sitähän me kaikki olemme etsimässä.

Eräs seuraamani somehenkilö kirjoitti tänään omaan blogiinsa siitä, kuinka oikeasti on tärkeää pohtia sitä, että tekeekö asioita varmasti oman itsensä vuoksi vai onko tekemisen taustalla kenties jokin muu ulkopuolinen syy, kuten esimerkiksi toisten hyväksynnän tavoitteleminen. Tämä on sellainen juttu, jota aina aika ajoin pyrin itsekin pohtimaan – onko tämä tekeminen varmasti sitä, mitä todella haluan tehdä? Jos vastaus on ikinä milloinkaan ”ei”, on tekemisestä luovuttava mahdollisimman nopeasti tai muokattava tekeminen sellaiseksi, että se ruokkii myös omaa sisäistä intohimoa. Vain näin toimimalla on mahdollista elää sellaista elämää, joka ei jatkuvasti kuormita, ja joka energian viemisen sijaan antaa sitä. Kaikkia asioita ei toki voi heittää tuosta noin vain menemään (työtä tai työtehtävää esimerkiksi), mutta lähtökohtaisesti on hyvä, että tunnistaa ne voimavaroja vievät jutut, jotka eivät vain enää vie tavoiteltuun suuntaan. Tällöin muutosta on mahdollista ryhtyä pienin askelein suunnittelemaan ja kurssin vaihto varmasti sitten aikanaan mahdollistuu.

Ryhdyin kuitenkin pohtimaan tätä hyvin paljon valloillaan olevaa ”miltä juuri minusta tuntuu” ajattelua, jota siis itsekin pitkälti toteutan. Päädyin siihen, että tämä ”itseni vuoksi” tekeminen on eräällä tavalla vienyt minua jotenkin kauemmaksi siitä, että kohdistaisin energiani itseni sijasta toisten auttamiseen, joka sekin on eräs merkityksellisyyttä luova mahdollisuus elämässä. Mitä enemmän olen käyttänyt aikaani analysoidakseni tekemisiäni omien intressieni pohjilta, sitä varmemmin olen samalla kadottanut niitä asioita, jotka olisivat saattaneet yhtä lailla luoda merkityksellisyyttä elämääni.

Ihan sama juttu pätee yritystoimintaanikin. Keskittyäkö luomaan liiketoimintaa omien intohimojen pohjilta vaiko rakentaako liiketoimintaa asiakkaan tarpeiden mukaan, jolloin yrittäjyyden voisi luokitella olevan toista auttavaa omien intressien seuraamisen sijaan? Miksi ylipäätään yritän jatkuvasti luoda ”itselleni sopivaa” yrittäjyyttä, kun voisin yritykseni pohjan perustaa sille ajatukselle, että vain ja ainoastaan autan osaamisellani muita? Tällöin toisen auttaminen olisi se juttu, mikä minua kannattelisi itselleni merkityksellisenä asiana. Vai onko mahdollista pitää kumpaakin ajatusta mukana matkassa? Todennäköisesti kyllä. Kuinka sitten luoda järkevä suhde oman mielenkiinnon seuraamisen ja asiakkaan auttamisen välille?

EDIT: Luethan myös aiheeseen liittyvän  jatko-osan.