1096 päivää ilman syöpää

3.jpg

Tänään oon tuntenu itteni ihan äärettömän onnelliseksi ja samalla hyvin, hyvin surulliseksi.

Siitä on nyt kolme vuotta kun Meilahden sairaalassa hoitaja katsoi minua lempeästi ja sanoi ”Sulla on nyt sitten kaksi syntymäpäivää!” 

Tänään on siis tasan kolme vuotta kantasolusiirrosta. Kolme vuotta eli 1096 päivää. Hui, miten nopeasti aika lentää.

Muistan kuinka paljon mua pelotti, että aika loppuu kesken. Pelotti, etten ehdi näkemään siskoni lasta, en ehdi naimisiin, en ehdi matkustella enkä ehdi saavuttaa elämässäni mitään ennen kuin… kuolen. Olin kuitenkin saakelin onnekas tyyppi ja jäin henkiin, vaikka kolmesti oli ns. ‘’läheltä piti’’ -tilanne.

Kun lueskelen kolme vuotta takaisia tekstejäni, katson vanhoja kuvia ja muistelen niitä aikoja, tuntuu siltä, että joku toinen Ani koki ne asiat ja eli sitä elämää. Kaikki tuntuu jo niin kaukaiselta, että ihan itkettää onnesta. Kuinka nopeasti ihminen tottuu hyvään ja unohtaa ne kammottavat asiat. Kipu ja tuska hälvenee, jää toki muistiin, mutta enää vain haaleana jälkenä. Se tuska muuttaa ja kasvattaa, mutta katoaa ajan kanssa.

2.jpg

En olisi ikinä uskonut, että syövästä voi selvitä kolmesti. En olisi myöskään uskonut, että tänään olisin näin onnellinen, terve ja rakastettu.

Olen niiiin kiitollinen, että meinaan pakahtua onnesta ja silmäni täyttyvät kyynelistä joka kerta kun ajattelen kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat olleet ja ovat tälläkin hetkellä tukena. Mulla on maailman paras perhe, ystävät ja avopuoliso. Ihanaa, että nyt voin kutsua häntä avopuolisoksi. Ai että. En olisi ikinä voinut uskoa, että joku tekee mut näin onnelliseksi.

Enkä olisi silloin, kolme vuotta sitten, uskonut, että kaikki menee hyvin. Tämä on toisaalta aika pelottavaakin. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että voiko kaikki tosiaan mennä näin hyvin. Mutta äiti kerran sanoi, että olen jo kärsinyt niin hirvittävän paljon, että jatkossa olen onnellinen, koska olen ansainnut sen. Ihana, viisas äitini.

Voisin vaan tiivistää kaikki mun tunteet ja ajatukset näin: kiitos… ihan älyttömän iso kiitos.

1.jpg

Kommentit (7)
  1. Olen niin onnellinen Ani sun puolesta <3 Ja myös todella ylpeä, sillä olet mielettömällä mielenvoimalla voittanut paitsi syövän, myös siitä aiheutuneet vaikeat hetket. Halauksia! <3

  2. Sanomattakin selvää että oon maailman onnellisin siitä että oot terve ja meidän kanssa täällä, mut koen onnea myös siitä että kirjoitit tänne Lilyyn! 😀 <3 Kui siistiä!

    1. Voii muru, haha, ootpa ihana <3 😀 On jo niin kova ikävä!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *